”Lempi tässä moi! Jatketaan juttua suomenmestari Menjan kanssa. Tai oikeastaan Menjan ihmiset vastaili näihinkin kysymyksiin.
Mua kiinnosti, miten se mestaruuskoe oikein meni – tai olen kuullut että näitä ne ihmiset aina toisiltaan kyselee sen jälkeen kun me koirat ollaan päästy jonnekin tositoimiin. Me koirathan ei näitä niin jälkikäteen kelailla, vaan eletään hetkessä. Mutta teitä varmaan kiinnostaa. Mua taas tietty kiinnosti, mitä mestarin lautaselle päätyy ja kuinka se huolehtii kunnostaan, joten lukekaahan eteenpäin!”
”Kuinka suomenmestaruuskoe sujui? Oliko jotain yllätyksiä?”
Koeaamuna meitä vähän hirvitti todella sankka sumu, joka kesti koko aamupäivän. Koiria ei nähnyt pellolla ollenkaan! Piti vain luottaa siihen, että hakiessaan peltoa ne tulevat samasta suunnasta takaisin mihin olivat menneet, ja pitävät täysin itse huolen siitä missä isäntä on eivätkä tee mitään tyhmyyksiä.
Menja löysi toisessa 20 minuutin erässään metsäsaarekkeesta lehtokurpan, jota seisoi ja nosti käskystä linnun halukkaasti lentoon, jolloin pääsin yrittämään tuloksetta linnun pudottamista ampumalla. Tällä suorituksella Menja pääsi jatkoon iltapäivälle, jolloin lopullinen finaalituomari halusi nähdä vielä kaikkien jatkoon päässeiden koirien hakua asettaakseen koirat ”matsausjärjestykseen”. Menjan kolmas hakuerä oli todella hieno, ja sen johdosta Menja rankattiin ensimmäiseksi kuuden jatkoon päässeen koiran joukosta.
Muut koirat kilpailivat toisiaan vastaan, jotta Menjalle löydettäisiin haastaja, ja eräs irlanninsetteri haastoikin Menjan finaalierässä. Menja kuitenkin löysi ensimmäisenä fasaanin, jota seisoi. Fasaanin pudottamista emme päässeet yrittämään, koska se lähti lentoon ennen kuin ehdin koiran luo. Tämä suoritus riitti kuitenkin kilpailun voittoon.
”Mitä lajin harrastaminen vaatii koiralta? Kuinka kisoihin valmistaudutaan, ja mitä kuuluu koiran huoltoon fysiikan ja ruokinnan näkökulmasta?”
Laji on fyysisesti todella kova koirille, koska ne helposti juoksevat täyttä laukkaa kisoissa noin 25 km matkan ja metsästyspäivinä vieläkin enemmän. Eli koiran kunnon täytyy olla todella hyvä, kroppaa on hoidatettava säännöllisesti, ja käytössä on oltava laadukas ruoka ja lisäravinteet.
Koe- ja metsästyskauden ulkopuolella koiriemme peruskunto pidetään todella hyvänä ja loppukesästä aloitetaan kunnon nostaminen syksyn koitoksiin. Kesällä uitamme paljon koiriamme veneen perässä sekä teemme pyörälenkkejä. Koirat käyvät säännöllisesti osteopaatin käsittelyssä ja hieronnassa ja faskiakäsittelyssä, vuorottelemme näiden eri hoitomuotojen kanssa. Olemme huomanneet, että sopivasti sekoittamalla hierontaa ja rankakäsittelyä tulee ainakin meidän koirille paras lopputulos, yksi hoitomuoto pelkästään ei anna ihan samaa vastetta.
Ihan yhtä merkittävässä roolissa on laadukas ruoka ja lisäravinteet, sekä koirien energia- ja palautusjuomat rankkoina kisa- ja jahtipäivinä. Meillä koirat syövät kuivaruokaa, johon lisätään vähän raakalihaa. Lisäravinteista on käytössä ympäri vuoden sinkki, B-vitamiini, öljyt ja metsästyskaudella myös MSM-jauhe.
Yritämme olla tarkkoja ja hoitaa koiramme mahdollisimman hyvin, että ne pysyvät pitkään käyttökunnossa ja antavat itsestään kaikkensa kisoissa. Mitään isompaa loukkaantumista ei kyllä ole onneksi sattunutkaan, ainoastaan hierojalla ja osteopaatilla käydessä löytyy nikamalukkoja tai jumeja, kun vauhti on kova ja maasto ei ole tasaista, niin äkkinäisiä tilanteita tulee koiralle eteen maastossa liikkuessa. Mutta kun koiria hoidetaan säännöllisesti, niin ne yleensä saadaan hyvin auki ja ne vastaavat hoitoon hyvin ja taas päästään pian tositoimiin. Lihaksiston ja muiden kudosten, kuten anturoiden, kunnossa pysymistä tukee myös lisäravinteet ja uskon, että sekin osaltaan ennaltaehkäisee isoja loukkaantumisia.
