”Lempi tässä moi! Jokin aika sitten kyselin sihteerini välityksellä tuolla sosiaalisessa mediassa, mistä te lukijat haluaisitte kuulla. Ja nyt olen sitten tarttunut näihin toivottuihin aiheisiin. Monta lukijaa oli kiinnostanut kovaa treenaavien koirien fysiikan pysyminen kunnossa ja erilaiset treeniasiat, ja agilityjuttujakin oli toivottu. Käväisinpä reippaana Mikkelissä haastattelemassa agilityharrastajaa ja valmentajaa Ira Mikkasta. Tässä tekstissä saadaan siis pieni kurkistus kolmen urheilevan shetlanninlammaskoiran elämään: Carma (9,5 vuotta), Iva (4,5 vuotta) sekä Nuri (tällä hetkellä 10 kuukautta). Ihan näin bordercollienakin on pakko myöntää, että nuo Iran sheltit menee kyllä aika lujaa tuolla agilityradalla… joten kurkistetaanpa vähän heidän harjoitusohjelmaansa ja vähän lautasellekin. Lukekaahan eteenpäin!”
Agilitykoiran treeniohjelmisto
– Iso osa meidän arjesta kuluu hallilla pienten agilityharjoitteiden merkeissä. Tykkään mahdollisuuksien mukaan harjoitella koirat eri aikaan, koska usein tavoitteet ja treenattavat kohdat ovat hyvin erilaiset. Yhden koiran treenaaminen ei ajallisesti vie kauaa, mutta kun satsaa paljon ajatusta ja elää itse täysillä mukana, minun on helpompi keskittyä harvempaan koiraan yhtä aikaa omien resurssien puitteissa. Minun varsinainen työni mahdollistaa hyvin harjoittelun päiväsaikaan ja olen onnellisessa asemassa, kun meidän on helppo saada halliaikaa omista työkuvioista johtuen.
Rakastan hioa pieniä yksityiskohtia ja usein treenit koostuvat noin 3-5 treenattavasta esteestä. Rakastan suunnitella omat harjoitukset – agility kulkee omissa ajatuksissa mukana päivittäin ja harjoitusten ideointi tavoitteiden puitteissa on helppoa. Yleensä parhaat treeni-ideat tulevat lenkillä tai kun suunnittelee omille koulutettaville harjoituksia.
Tosi satunnaisesti tulee tehtyä myös Carman ja Ivan kanssa pidempiä harjoituksia ja milloin niitä tehdään, on yleensä tarkemmin mietitty. Yleensä haluan testata jotakin tiettyä teemaa kovemmassa intensiteetissä tai harjoitella kaikki kontaktit samaan aikaan radalla.
Koirien fysiikasta huolehtiminen ja treenaamisen jaksotus
Oikeastaan vielä agilityharjoituksia tärkeämpänä pidän fysiikan rakentamista ja ylläpitämistä. Yleensä esteillä vietetty aika on lyhyt, mutta intensiivinen. Agility on nykypäivänä äärimmäisen fyysista ja nopeatempoista: halutaan nopeita suorituksia, nopeita ja tiukkoja käännöksiä, juoksukontakteja, koirat juoksevat äärimmäisen kovista vauhdeista mutkaputkiin… Jotta lajista voisi tehdä omalle koiralle mahdollisimman turvallisen, koen fysiikan rakentamisen sekä ylläpitämisen todella tärkeänä ja mietin itse aika tarkkaan mitä teemme milloinkin. Iva kärsi myös vuonna 2019 isoja loukkaantumisia ja olimme kauan pois. Tämän vuoksi minulle on muodostunut myös vieläkin tärkeämmäksi koiran kunnon ylläpitäminen ja levosta huolehtiminen.
Pääasiassa minulla on ajatus, että pennun pitää saada olla pentu. 10 kuukautta vanhan pennun fysiikan rakentamista en juurikaan ajattele, mutta Nuri on saanut pennusta asti juosta metsässä pehmeässä ja epätasaisessa maastossa. Lähes kaikki lenkit on tehty metsässä ja vasta nyt on päiviin ruvennut kuulumaan myös asfaltilla tehdyt pienemmät lenkit. Myös koen jumppien tekemisen koen tärkeäksi jo pennun kanssa, mutta korostan, että olisi aina hyvä olla osaava asiantuntija matkassa mukana. Meidän matkaa on auttanut useammat fysioterapeutit, jotka oikeasti tuntevat mitä pennulta uskaltaa vaatia.
Koirieni, ja etenkin Ivan kanssa, koen tärkeäksi, että meillä on viikossa myös ihan täysiä lepopäivä, jolloin emme tee korttelilenkkiä ihmeempää. Tämä ajatus iskostui minuun paremmin Ivan loukkaantumisten jälkeen ja aikaisemmin lepopäivä tarkoitti minulle tunnin hihnalenkkiä. Tahdon, että kroppa ja aivot saavat levätä kaikesta rasituksesta. Muuten agilitytreenien ohella rytmitän pitkät hihnalenkit (noin 1,5 tuntia), hölkkälenkit palauttelevien lenkkien muodossa, juoksulenkit ja jumpat. Nämä ovat osana yleensä meidän jokaista viikkoa. Carma on jo melko vanha, joten koen hyvin tärkeäksi, että Carman kunnosta huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla, jotta meidän harrastaminen olisi mahdollisimman turvallista. Koska arkemme on hyvin liikkuvaista, koen myös, että yhteistyö fysioterapeutin kanssa on oltava olennainen osa arkea. Neljän viikon hoitoväli on ollut meille tosi hyvä.
Rankkaa fysiikkatreeniä (spurttitreenit, rankat ylämäkijuoksut, vesijuoksu jne.) en koskaan tee samaan aikaan kun harjoittelen lajitreeniä. Pidän muutaman kerran vuodessa pidemmät tauot agilitysta, johon jaksotan rankemman fysiikkatreenin. Joulukuussa pidän kuukauden tauon kaikesta lajiharjoittelusta ja esimerkiksi tänä vuonna keskitymme tauon aikana vesijuoksuun ja pitkiin lenkkeihin. Kesällä pidän myös yhden lajitauon (2-3 viikkoa) ja sen ajankohta riippuu yleensä arvokisoista. Nyt kun MM-karsinnat on siirretty toukokuulle ja muutkin karsinnat ovat keväällä, koen että se helpottaa vielä paremmin harjoittelun, kisaamisen ja levon jaksottamista ja kesällä on myös aikaa myös muulle kuin agilitylle.
Koirien ruokinta
Pääasiassa koirani ovat 50 – 50 ruokinnalla (eli aamulla nappulaa ja illalla lihaa). Nuri-pentu syö pääasiassa vielä vain nappulaa, mutta maistelee jo myös lihoja. Lisäravinteista käytän öljyn lisäksi Proalansin lisäravinteita ja vakiokalustoon kuuluuvat sinkki, MSM-jauhe, Jointbalans ja B-vitamiini. E-vitamiinin lisään ruokaan päivinä, jolloin meillä on ollut fyysista rasitusta. Magnesiumia syötän äärettömän harvoin, mutta todella rankkojen suoritusten jälkeen laitan ruokaan magnesiumlisän.
Energia- ja palautusjuomien käyttö minulla on satunnaista. Jokaiseen treeniin koostan treenijuoman lihasta ja vedestä ja kuten myös itseni kohdalla, pyrin hoitamaan palautumisen käynnistämisen koirieni kohdalla pienellä ruoka-annoksella tietyn ajan jälkeen suorituksesta. Totutan koirani palautusjuomiin ja saatan käyttää niitä kesällä kuumilla ilmoilla. Carman kanssa on tullut käytettyä energia- ja palautusjuomia enemmän, koska ulkomaan kisareissut kuuluivat ennen koronaa vuosia meidän ohjelmaan. Esimerkiksi viikon kisareissulla 40 asteen helteellä koin energia- ja palautusjuomien käyttämisen todella tärkeäksi, kun agilityä oli neljänä päivänä peräkkäin. Tämä tietenkin edellyttää, että niiden käyttöön on koira opetettu ja onhan se tehtävä kotona Suomessa.
Mukavia treenihetkiä ja pysytään terveinä!
”Kiitos Ira, olipa mielenkiintoista! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, taitaa päteä myös treenaamiseen. Laadukasta treeniä ja sitä tukevaa oikeanlaista liikuntaa suunnitelmallisesti jaksotettuna, riittävästi lepoa ja oikeanlaista ravintoa – eikös se nyt näin mennyt? Pätee varmasti kaikkiin kovaa treenaaviin koiriin, sillä huippu-urheilijoitahan me ollaan jokainen ja annamme kaikkemme jokaisessa treenissä. Ihan vaan siksi, että treenaaminen nyt vaan on parasta! Kuullaan taas.”
