Lukijan toive: tokomestarit esittäytyvät

”Lempi tässä moi!

Lomat on lomailtu ja kesän helteet löhöilty. Ja onneksi myös vähän treenattu ja kilpailtukin! Minäkin pääsin Probalans-tiimin matkassa paikalle Mikkelissä heinäkuussa järjesttyihin tokon SM-kilpailuihin. Siellä toinen toistaan tottelevaisemmat koirat ottivat mittaa toisistaan aika hurjassa helteessä järjestetyissä kisoissa. Reilua kuukautta myöhemmin kilpailtiin tokon maailmanmestaruuksista Sveitsissä. Niitä kisoja jouduin seuraamaan kotisohvalta livestreamin välityksellä.

Sekä Suomen- että maailmanmestarin tittelit tulivatkin tänä vuonna samaan perheeseen, kun helsinkiläinen Maarit Hellman voitti ensin suomenmestaruuden 9-vuotiaan bordercollie Stjernen (Stjerne) kanssa. Maailmanmestariksi kruunattiin myöskin Maaritin ohjaama vasta 3-vuotias Gwen (Unlimited Star Gwen), joka on Stjernen pentu. Aika hurjaa!

Siinä voisi sanoa tokogeenien olevan kohdallaan! Mutta keitä nämä tokohirmut oikein ovat? Omasta kokemuksesta tiedän, että ainakin söpöjä ja kilttejä. Ja Gwen juoksee ihan tosi lujaa, ollaan joskus toisiamme metsässä vähän kiritetty… Maarit taas tunnetaan aina iloisena ja positiivisena, toisia tsemppaavana ja reiluna kilpailijana ja myös kannustavana kouluttajana.

Lukijan vinkistä lähdin haastattelureissulle. Jatkakaa siis lukemista!”

”Moikka, kiva kun sain teitä haastatella. Kerrotko lyhyesti itsestäsi ja tokotaustastasi. Harrastetaanko teillä jotain muutakin kuin tokoa tällä hetkellä?

Olen Maarit Hellman ja asun Helsingissä. Tokoharrastuksen aloitin ensimmäisen bordercollieni kanssa vuonna 2010. Osa koirista käy lampailla, kun vaan aikataulut sallivat. Tokoharrastus vie koirieni treeniaikaa sen verran paljon, ettei oikein muita lajeja pysty järkevästi harrastamaan, koska haluan, että koirilla on myös muuta elämää kuin treenaaminen.

”Maailmanmestari Gwen on oma kasvattisi ja sen äiti Stjerne voitti heinäkuussa tokon Suomenmestaruuden. Kerrotko vähän koiristasi, ja mitä muita koiria sinulla on kotona?”

Stjerne on jo yhdeksänvuotias, mutta vielä hyvin pirteässä kunnossa. Stjerne on ollut helppo koira kaikin puolin: se on arjessa mutkaton ja ystävällinen kaikille, samoin treenaaminen on kevyttä ja helppoa. Minulla on kolme Stjernen jälkeläistä: 3-vuotias Gwen, pian 2-vuotias Kylie sekä Olivia, joka on vasta kolmikuinen pentu. Myös Gwenin isä oli minun koirani, mutta nyt Andy asuu muualla.

Gwen on hauskasti vanhempiensa sekoitus. Se on tuntunut alusta asti hyvin tutulta kouluttaa. Gwenin yksi vahvuuksista on se, että se tekee liikkeet riittävän vauhdikkaasti luonnostaan, eikä sitä ole tarvinnut koskaan hetsata tai yllyttää juoksemaan kovempaa. Samalla se on myös aika tarkka ja sille pystyy opettamaan hyvin pieniä yksityiskohtia ilman, että se turhautuu. Lenkillä Stjerne ja Gwen ovat hyvin erilaisia. Stjerne pörrää lähellä ja mielellään leikkisi minun kanssani, kun taas Gwen nauttii juoksemisesta. Kotiväki kutsuukin Gweniä 10 000 metrin pikajuoksijaksi.

Tällä hetkellä minulla on kuudes oma tokokoira ja treenaan aktiivisesti neljää koiraa. On todella kiinnostavaa treenata kolmen Stjernen jälkeläisen kanssa, joilla eri isät. Näin pääsee tarkastelemaan geenien vaikutusta ihan käytännön tasolla!

”Kiinnostavaa! No millaiset koirat sinua miellyttävät ja mitä ominaisuuksia niissä arvostat – näitä piirteitä varmaan löytyy omista koiristasi. Osaatko mainita jotain niiden erityisiä vahvuuksia kouluttavuuden ja tokon harrastamisen kannalta?”

Pidän kilteistä ja söpöistä koirista. Koira saa olla myös herkkä, pelokkuus sen sijaan on hankala ominaisuus. Olen visuaalinen ihminen ja minulle merkitsee ehkäpä keskimääräistä enemmän se miltä koira näyttää työskennellessään, miten se liikkuu ja millainen ilme sillä on. Tottakai myös työskentelymoottori on tärkeä ominaisuus koiralla. Jos koira on helposti motivoitavissa, ohjaajana pääsee vähemmällä, kun ei tarvitse niin kovasti raapia päätään miettiessään miten saa koiran työskentelemään.

”No kerro meille, mikä on menestyksesi salaisuus? Miten treenaat, ja mitä erityisesti painotat?”

Treenaan tunteella – menen aika paljon oman fiiliksen mukaan. Minulle on tärkeää olla aito ja rehellinen koiralle. Jos huomaan olleeni epäreilu, se tunne kyllä valvottaa seuraavana yönä. Treenimäärä ei ole kovin suuri. Yritän välttää turhia treenejä, vaikka kyllä toki niitäkin pääsee livahtamaan mukaan. Tarkoitukseni on tehdä treenistä aina jotenkin uudenlainen koiralle, mutta kuitenkin niin, että se on suhteutettu oikein koiran kehitystasoon. Liian vaikea treeni lannistaa koiraa.

”Fiksua pohdintaa näin koiran näkökulmasta – ei ihme, että tulosta tulee. Olisiko sinulla vielä jotain muuta, mitä olet miettinyt kesän kilpailuihin tai hienoon menestykseen liittyen?”

Taas on kesän aikana tullut mietittyä miten hyvä tuuri minulla onkaan, kun saan treenata ja kisata useamman niin hyvin itselleni sopivan koiran kanssa. Jännä juttu, Stjerne on jo 9-vuotias ja vielä yhä muistan joka päivä Stjernen kasvattajaa kiitollisena siitä, että luotti minuun ja uskalsi päästää Stjernen Tanskasta luokseni tänne Suomeen.

”Kiitos paljon haastattelusta Maarit, ja valtavan suuret onnittelut vielä! Siihen 10 000 metrin pikajuoksuun kyllä haastaisin Gwenin joskus kun tavataan, mutta ehkä täytyy vähän treenata sitä ennen… joten kuulemisiin!”


Kuulumisia koronakevään jälkeen

”Lempi tässä moi!

Kulunut talvi ja kevät oli näin koiran näkökulmasta vähän erilainen. Treenejä ja kisoja oli normaalia vähemmän, ja treenihalleilla oli kavereita yhtä aikaa vain muutama. Ja ihmisillä oli jotain kangaspalasia naamallaan aina kun oltiin sisällä muualla kuin kotona… Nyt kesä on onneksi koittanut ja elämä alkaa taas näyttää samalta kuin vanhaan hyvään aikaan!

Mitä Probalans-tiimin Ira Mikkanen ja sheltit Carma, Iva ja Nuri ovat tällä välin puuhanneet? Lukekaahan eteenpäin!”

Alkuvuoden ja kesän korona riepotteli kaikkea koiraharrastusta. Niin myös meidän lajissa, agilityssa, kisat olivat tauolla marraskuusta huhtikuuhun asti. Me pidettiin perinteinen pidempi lajitauko joulukuussa. Joulukuun ja tammikuun alun me keskityimme koirien treenaamiseen vesimatolla ja tauon aikana oli myös pieni hetki, jolloin ei treenattu mitään (ei jumppia ja tehtiin vain lyhyet hihnalenkit). Vesimaton kanssa harjoittelu näin mikkeliläisenä pitää tehdä Varkaudessa ja ilta-ajot pimeällä olivat hieman tympeitä.

Kuva: Helen Habte

Me olimme siinä suhteessa onnekkaassa asemassa, että meidän harjoitteluhalli oli vain pari viikkoa kiinni, kun monessa paikassa sulku oli hyvin paljon pidempään. Meidän hallille luotiin pahimmassa koronahässäkässä hyvä varausjärjestelmä, jossa seuralaiset saivat varata hallia omaan käyttöön 30 min – 60 min kerrallaan. Treeniaikaa riitti tosi hyvin useammalle kerralle viikossa ja mahdollisti harjoittelun.

Vaikka korona runteli kisoja, meidän treenimotivaatiota se ei vähentänyt. Minulle jopa kävi ehkä päinvastoin, että se kasvoi entisestään. Kun ei ole kisoja, koen, että on helpompi harjoitella ja keskittyä pienien kokonaisuuksien rakentamiseen. Kisaaminen yleensä kuitenkin vähentää treenimääriä, joten keväällä pystyi satsaamaan kunnolla harjoitteluun. Kolmen koiran kanssa harjoittelu pitää kiireiseinä, etenkin nyt, kun Nuri (17kk) kuvattiin tammikuussa luustoltaan terveeksi ja myös sen kanssa on aloitettu systemaattisempi harjoittelu. Iva pääsi myös Agilityliton Etelä-Suomen TopTeamiin tälle kaudelle ja olemme päässeet yhdelle leirille. Yhteistyömme on säntillisen harjoittelun ansiosta kehittynyt paljon ja näen kehitystä tapahtuneen niin fyysisessä suorituskyvyssä kuin lajitaidoissakin. 🙂

Kuva: Essi Rahikainen

Korona ja jatkuvat uudet aallot toivat tietenkin myös jotain harmaata meidän harrastamisen ylle. Carma täytti huhtikuussa 10 vuotta ja korona perui myös tämän vuoden MM- ja EO- karsinnat sekä MM-kilpailut ja EO-kilpailut, johon meillä oli tähtäin. Tämä tarkoittaa sitä, että Carman vuosia jatkuneet ulkomaan reissut ovat nyt reissattu. Carma on äärettömän hyvässä fyysisessä kunnossa ja harjoittelee sekä kilpailee maltillisesti edelleen. Carma täyttää kuitenkin ensi vuonna 11 vuotta, joten en usko, että lähdemme enää yrittämään sen kanssa kansainvälisiin arvokilpailuihin, jotka kilpaillaan ulkomailla kuumissa olosuhteissa.

Näin opettajana olen tämän viikon ollut lomalla ja olen vähentänyt tänä kesänä myös agilitykoulutuksia. Reissureput on pakattu ja suuntaammekin tulevana sunnuntaina koirien kanssa Inariin ja lähdemme vaeltamaan Suomen pohjoisiin maisemiin.

Mukavaa kesää kaikille!

”Kiitos samoin! Ja kivaa kesää kaikille myös mun ja muun Probalans-väen puolesta. Palataan syksyllä asiaan!”

Koiralle välttämättömät rasvahapot – miten niiden saanti turvataan?

”Lempi tässä moi!

Ilmassa alkaa tuoksua jo ihan keväältä. Onkin ollut kunnon talvi etelässäkin, lunta on ollut niin ettei tällainen pitkäkoipinen puoli metriä korkea koirakaan ole ihan joka paikassa päässyt kulkemaan. Ja takkiakin piti välillä käyttää, ja tossuja, yäk. Minä kun olen aika lyhyttukkaista mallia, niin oli pakko kuitenkin todeta, että mukavampaa se lenkkeily kovilla pakkasilla oli puettuna, kun ei paleltanut.

Talven pakkasilla meidän koirien ja myös teidän ihmisten iho on ollut kovilla. Meillä koirilla kovia joutuvat kokemaan myös anturat, kun me pääasiassa ilman sukkia tai kenkiä tuolla kaduilla kuljetaan, tiesuolan ja hiekoitussepelin päällä… Ja kohtahan se alkaa se ihana karvanlähtöaikakin. Siispä nyt aina ajankohtaista asiaa omega-rasvahapoista ja siitä, mihin ja miten ne vaikuttavat, lukekaahan eteenpäin!”

Koiralle välttämättömät rasvahapot

Omega-rasvahapoilla tarkoitetaan tyydyttymättömiä rasvahappoja eli sellaisia rasvahappomolekyylejä, joiden hiiliketjussa esiintyy vähintään yksi kaksoissidos. Numerot 3 ja 6 viittaavat siihen, missä kohti hiiliketjua viimeinen kaksoissidos esiintyy.

Tietyt omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat koirille välttämättömiä, sillä koiran elimistö ei kykene tuottamaan niitä itse. Välttämättömiin rasvahappoihin kuuluvat linolihappo (omega-6) ja alfalinoleenihappo (omega-3). Myös alfalinoleenihaposta muodostuvia, omega-3-sarjaan kuuluvia eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaanihappoa (DHA) tulisi saada riittävästi ravinnosta, sillä koirilla näiden muodostus on tehotonta.1

Omega-6- ja omega-3-rasvahapot ravinnossa

Hyviä omega-6-rasvahappojen ja erityisesti linolihapon lähteitä ovat muun muassa auringonkukkaöljy, oliiviöljy, pähkinät ja siemenet. Omega-6-rasvahappoja on jonkin verran myös siipikarjanlihassa sekä kananmunan keltuaisessa.2

Omega-3-sarjaan kuuluvaa alfalinoleenihappoa on erityisen runsaasti kasviöljyissä, kuten pellavaöljyssä ja rypsiöljyssä. Sen sijaan EPA:a ja DHA:ta esiintyy pääasiassa rasvaisissa kaloissa, ja näiden rasvahappojen parhaana lähteenä toimii kalaöljy.2

 Omega-6-rasvahapot ovat tärkeitä iholle

Omega-6-sarjaan kuuluvalla linolihapolla on elimistössä monia tehtäviä. Yksi niistä liittyy olennaisesti ihon hyvinvointiin, sillä linolihappo toimii ihon pintakerroksen rasvojen eli keramidien rakenneosana. Keramidit muodostavat iholle läpäisyesteen, jonka tehtävänä on estää veden haihtumista ihon syvemmistä kerroksista. Linolihapon puuttuessa keramidien rakenne muuttuu ja läpäisyesteen toiminta heikkenee, jolloin ihosta pääsee haihtumaan liian paljon vettä.3 Tämä näkyy ihon kunnossa kuivumisena ja hilseilynä. Ihon kuivuminen on monilla koirilla tyypillinen vaiva, ja sen taustalla saattaakin olla ihon läpäisyesteen puutteellinen toiminta.

Linolihaposta muodostetaan elimistössä myös arakidonihappoa, joka toimii muun muassa eikosanoidien lähtöaineena. Eikosanoidit ovat tärkeitä yhdisteitä solujen välisessä signaloinnissa, ja ne vaikuttavat esimerkiksi tulehdusreaktioihin. Arakidonihaposta muodostuvat eikosanoidit ovat usein tulehdusreaktioita edistäviä.1 Arakidonihappoa tarvitaan myös hermoston toiminnassa.3

Omega-3-rasvahapot tukevat nivelten hyvinvointia ja hermoston toimintaa

Omega-3-rasvahapporyhmän alfalinoleenihapon parhaiten tunnettu tehtävä on toimia EPA:n ja DHA:n esiasteena. Koirilla näiden rasvahappojen muodostus elimistössä on kuitenkin vähäistä, minkä vuoksi ravinnossa olisi hyvä olla suoria EPA:n ja DHA:n lähteitä.1 Esimerkiksi omega-3-rasvahappojen nivelten hyvinvointia tukevat vaikutukset on tutkimuksissa liitetty juuri EPA:an ja DHA:han.4

DHA on aivojen ja silmän verkkokalvojen solujen tärkein rasvahappo. Se toimii verkkokalvon ja hermosolujen solukalvorakenteissa vaikuttaen näköaistimuksen syntyyn ja hermosignaalien kulkuun. DHA:n tärkeys korostuu erityisesti kasvun ja kehityksen aikana, ja pennuilla riittämätön DHA:n saanti voi vaikuttaa oppimis- ja näkökykyyn.1 Myös iäkkäillä koirilla EPA ja DHA ovat tärkeitä aivojen normaalin toiminnan ylläpitämisen kannalta.1

EPA:a tarvitaan elimistössä eikosanoidien muodostukseen. Yleisesti ottaen EPA:sta muodostuneet eikosanoidit ovat tulehdusreaktiota hillitseviä eikosanoideja, eli vaikutuksiltaan vastakkaisia kuin arakidonihaposta muodostuneet eikosanoidit.1 Omega-3-rasvahappojen lisääminen koiran ruokavalioon vähentää omega-6-rasvahapoista muodostuvien aineenvaihduntatuotteiden määrää, sillä omega-3- ja -6-rasvahapot kilpailevat elimistössä samoista entsyymeistä.1 Runsaasti omega-3-rasvahapoja sisältävän öljyvalmisteen lisääminen ruokintaan on usein perusteltua niin täysravintoa kuin koti- tai raakaruokaa syöville koirillekin.

Milloin omega-3-rasvahappojen saantia tulisi lisätä?

Rasvan tulisi olla koiran pääasiallinen energianlähde, joten omega-6-rasvahappoja koira saa usein riittävästi ravinnosta, ja niitä on runsaasti myös laadukkaissa kuivamuonissa. Omega-3-rasvahappojen saanti sen sijaan jää helposti niukaksi suhteessa omega-6-rasvahappoihin. Tämän takia omega-3-rasvahappojen saanti kannattaa varmistaa etenkin iäkkäillä, kovassa rasituksessa olevilla sekä iho-ongelmista tai nivelvaivoista kärsivillä koirilla. Laadukas kalaöljy on paras omega-3-rasvahappojen lähde. Koirat myös yleensä pitävät hyvälaatuisen kalaöljyn mausta, ja öljyvalmiste on helppo lisätä koiran päivittäin syövän ruoan sekaan.

Probalans Omegabalans on 100 % kirjolohiöljy, joka sisältää runsaasti välttämättömiä omega-3-rasvahappoja: alfalinoleenihappoa, EPA:a ja DHA:ta. Kätevään pumppupulloon pakattu öljy on helppo annostella päivittäin ruoan joukkoon.

”Tämmöinen tietopaketti tällä kertaa. Tuota kalaöljyä mä voisin kyllä hieman maistella, joten täytyykin tästä mennä… Palataan!”

Lähteet:

1. Bauer J E. The essential nature of dietary omega-3 fatty acids in dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association 2016; 249(11):1267-1272.
2. Elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. www.fineli.fi (viitattu 4.3.2021).
3. Aro A, Mutanen M, Uusitupa M (toim.). Ravitsemustiede. Helsinki 2012: Kustannus Oy Duodecim.
4. Söderlund E, Heikkilä H. Suun kautta annettavat nivelravinteet koiran nivelrikon hoidossa – kirjallisuuskatsaus. SEL 2019; 125(7):407-413.

Tokon hallitsevat suomenmestarit

”Lempi tässä moi!

Palataan taas teidän juttutoiveisiin. Tällä kertaa käväisin haastattelemassa tokon eli tottelevaisuuskokeen hallitsevia suomenmestareita eli Veeraa ja labradorinnoutaja Vinkkiä. Veera se taisi kyllä kysymyksiin etupäässä vastailla. Lukekaahan eteenpäin!”

”Mun lukijoita kiinnostaa, keitä olette? Millainen tyyppi tuo tosi tottelevainen Vinkki oikein on, ja onko sen kouluttamisessa ollut jotakin erityistä?”

Olen Veera Pelkonen, koiraharrastaja ja Riemurekku-yrityksen sivutoiminen koira-alan yrittäjä. Vinkki (Vauhtimetsän Hyvä Tuuli) on oma kasvattini, kuusivuotias metsästyslinjainen labradorinnoutaja. Vinkin ja minun yhteinen elo alkoi Vinkin ensimmäisestä elinhetkestä. Tunnemme toisemme aika perinpohjaisesti, ja voisin kuvailla Vinkkiä pitkästi. Tokokoirana Vinkki on muun muassa innokas, hyvin keskittymiskykyinen, ajatteleva, oppivainen, tarkka ja tottelevainen. Vinkki omaa upean kyvyn säädellä omaa viretilaansa tehtävään sopivaksi. Sille ei tuota vaikeuksia tehdä tarkkuutta vaativaa liikettä heti vauhdikkaan liikkeen jälkeen tai toisinpäin. Vinkin mielestä toko on mielekästä ja tärkeää työtä, joka pitää suorittaa hyvin.

”Vau, Vinkki kuulostaa aika makealta tyypiltä. Onko sinulla ollut koiria aikaisemmin ja mitä olet niiden kanssa harrastanut?”

Vuonna 1994 tuli ensimmäinen koira, joka oli collien ja lapinkoiran sekoitus. Sen jälkeen minulla on ollut metsästyslinjaisia labradorinnoutajia. En halua omistaa suurta laumaa kerrallaan, koska tahdon kyetä tarjoamaan koirilleni paljon yksilöllistä huomiota, aktiviteettia, liikuntaa ja huoltoa. Koiria minulla on kuitenkin ollut jo useampi, ja tällä hetkellä omistan Vinkin lisäksi sen emän. Myös sen kanssa saavutin aikanaan paljon, muun muassa varakoirakkopaikan tokon MM-kisoihin. Harrastuksiin on aktiivisesti mahtunut toko, rodunomaisista kokeista nome-b ja wt, palveluskoirajälki, rallytoko ja nosework. Näiden lisäksi olen päässyt käytännössä kokeilemaan tai pienesti harrastamaan myös metsästystä, vepeä, mejää, hakua, raunioita, agilitya, vetokoiralajeja, suojelua ja koiratanssia.

”No olettepa ihan hurjasti tehneet kaikkea, siinä varmasti kehittyy ja oppii kaksijalkainenkin kouluttajana jatkuvasti. Entä kilpailut, kuinka valmistaudutte normaalisti kisoihin? Kuinka valmistautuminen tähän SM-kokeeseen sujui ja oliko siinä jotakin erityistä?”

Valmistaudun miettimällä, mitä erityisesti pitää treenata ennen koetta, ja huolehtimalla, että koiran terveydentila on mahdollisimman hyvä. Korona aiheutti erikoisen tilanteen valmistautumiseen. Vasta ilmoittautumisajan viimeisillä hetkillä uskoin, että koe todennäköisesti toteutuu ja ilmoittauduin mukaan. Kutsukirjeestä löytyi käsky käyttää hengityssuojainta ryhmäliikkeiden aikana. Tätä pääsin vain kertaalleen treenaamaan, mutta Vinkkiä ei onneksi hengityssuojaimen taakse piilotettu naamani hämmästyttänyt. Parhaat treenimahdollisuudet sijaitsevat noin 300 km päässä tämänhetkisestä asuinpaikastamme. Koronan ja kiireiden vuoksi emme päässeet niistä juurikaan nauttimaan, vaan treenasimme keskenämme ja satunnaisesti yksittäisen kaverin kanssa.

”Eli menestyä voi vaikka ei olisikaan lähietäisyydellä monta hienoa sisähallia ja isoa treeniporukkaa, kun vaan treenaa hyvin ja ahkerasti! No sitten lukijoita varmasti kiinnostaa, mikä on sulle erityisen tärkeää ja lähellä sydäntä tokossa ja treenaamisessa?”

Minulle tärkeintä tokossa ja treenaamisessa on sen tuottama ilo. Elämässä on tarpeeksi inhottavia ja ikäviä asioita, joten harrastamisen pitää mielestäni tuottaa positiivisia tuntemuksia. Vinkki rakastaa sitä, kun pääsee tekemään ”töitä” ja ansaitsemaan palkkaa sekä kehuja. Itse ihastelen koiran oppiessa taitavammaksi ja nähdessäni koiran onnellisuusasteen nousevan. Treenaan paljon, tavoitteellisesti ja epämiellyttävissäkin olosuhteissa. Joskus itselleni tulee tokoähky, joka paranee keskittymällä muihin lajeihin, pitämällä taukoa tai miettimällä tavoitteita. Tokossa tykkään siitä, että tiedän tarkasti mihin pyrin, saan tarkkaa palautetta tekemisestämme ja ahkera harjoittelu tuottaa onnistumisia. Lisäksi tokoa pystyy kivasti treenaamaan yksinkin ja sulan maan aikana monessa paikassa.

”Kuulostaa hyvältä, treenaamisesta täytyy nauttia, siitä oon ehdottomasti samaa mieltä! No kuinka Vinkki sitten pysyy optimaalisessa treeni- ja kisakunnossa?”

Huolehdin riittävän hyvästä peruskunnosta, huolehdin aina lihasten lämmittelystä ja jäähdyttelystä sekä huollan Vinkin terveyttä. Olen ammattitutkinnon suorittanut koirahieroja, joten Vinkin huolto onnistuu kätevästi melkein milloin vain.

”Oliko vielä jotain muuta mitä haluaisit kertoa mun lukijoille ja lähettää heille jotain terveisiä?”

Nauttikaa omasta ainutlaatuisesta koirastanne. Jokainen koira on omanlaisensa persoona, jollaista et toistamiseen tule omistamaan. Mitä paremmin koiran tuntee, sen paremmin sen erityislaatuisuuden huomaa. Ainakin omat koirani ovat omina itsenään minulle äärettömän tärkeitä ja rakkaita. Ensisijaiset tavoitteeni koirieni kanssa ovat molemminpuolinen onnellisuus, arjen sujuvuus ja koiran hyvä terveys vielä kymmenvuotiaana. Minun ja Vinkin onnellisuus lisääntyy treeneissä, minkä ansioista onnellisuustavoitteeseemme on sisältynyt muun muassa useita rotumestaruuksia, useita piirinmestaruuksia, tokon MM-kisat sekä Suomen tokohuipulla pärjääminen. Niiden saavuttaminen on tuntunut hienolta ja olen saanut niistä ihania muistoja.

”Aika viisaita sanoja. Eipä tähän oikein ole lisättävää. Kiitos Veera ja Vinkki ja onnittelut vielä kerran! Kuullaan taas!”

Ikääntyvän koiran erityistarpeet

”Lempi tässä moi!

Olitte toivoneet juttua seniorikoirista, joten tässä sitä tulee. Kävin kyselemässä, millaista seniorielämää mun mummin laumassa vietetään. Puuma-mummi on 11-vuotias ja osallistui juuri tokon SM-kisoihinkin, eikä sitä olisi kyllä yhtään niin vanhaksi uskonut. Monta vuotta vanhempi isomummikin porskutti vielä aivan hetki sitten, joten ehkä me vaan ollaan nuorekasta sukua.

Jos ihan tosissaan ollaan, niin kyllä meidän koirien kunnossa pysymiseen taitaa aika paljon osaltaan vaikuttaa myös kaikki se, mitä nuo kaksijalkaiset meidän eteen tekevät liikunnan ja ruokinnan ja muun suhteen. Mä pääsin haastattelemaan aiheesta mummin lauman kaksijalkaista, Timo Rannikkoa. Mielenkiintoista oli, joten jatkakaahan lukemista!”

Minä olen Timo Rannikko. Työkseni teen koirahierontaa sekä toko- ja agilitykoulutuksia. Harrastukset onkin sitten ne ihan samat.

Meidän laumassa on viisi bordercollieta, joista Puuma ja Valo luokitellaan senioreiksi, Roima, Siri ja Yoda ovat vielä nuoriso-osastoa.

Valo on nuorempana harrastanut aktiivisesti tokoa, se on useamman maan tottelevaisuusvalio ja on kisannut MM-kisoissakin. Jäätyään eläkkeelle tokon kisaamisesta, Valo aloitti rally-tokon, ja se on myös rally-tokovalio. Nyt yli 13 vuoden iässä Valo nauttii edelleen lenkkeilystä ja treenaamisesta. Uutena lajina on aloitettu nosework, joka onkin mitä mainioin laji myös senioreille.

Puuma on palveluskoirien jälkikokeen Suomenmestari ja usean maan tottelevaisuusvalio. Puuma on nyt 11-vuotias ja kun tarmoa ja kuntoa edelleen riittää, niin hän osallistui vielä tänä vuonnakin tokon SM-kisoihin. Puuma ei omasta mielestään ole vielä lainkaan vanha, ja sen kanssa tullaan varmasti harrastamaan eri lajeja jossain muodossa jatkossakin. Kilpailullisia tavoitteita ei tokikaan enää ole, mutta nautitaan edelleen yhdessä tekemisestä.

– Mitä koiran fysiikassa konkreettisesti tapahtuu kun sille tulee lisää ikää? Kuinka tämä näkyy käytännössä?

Jossakin vaiheessa koiran lihakset alkavat väistämättä kuihtumaan. Monille tulee myös eri asteista koordinaatiokyvyn heikkoutta, joka näkyy esimerkiksi vähän huterampana takaosana. Silloin koirat myös liukastuvat herkemmin ja vaikkapa portaiden kävely voi vaikeutua. Eri yksilöillä ikääntyminen tapahtuu kovin eri tahtia. Siksi ei kannatakaan liikaa katsoa ikää numeroina, vaan tarkkailla koiraa ja sen vointia.

Monilla koirilla karvan laatu ja sen suojaavuus heikkenee iän myötä. Me käytämmekin senioreilla paljon herkemmin loimea kuin junioreilla. Jos on sateista tai tuulista, niin sadeloimi päälle ja vähänkin kylmemmällä kelillä otetaan toppatakki käyttöön.

Kuinka ikä pitäisi huomioida koiran treenaamisessa ja liikuttamisessa? Entä viikkorutiineissa ja huollossa?

Meillä senioritkin saavat treenata säännöllisesti, ihan vain koska ne nauttivat siitä niin kovasti. Jos koiran koordinaatiokyky on jo heikentynyt, niin treenatessa täytyy olla tarkkana, ettei tule loukkaantumisia. Kun koira innostuu vähän liikaa vaikka juoksemaan palkan perässä, niin kroppa ei välttämättä enää pysy menossa mukana. Tässä vastuu on meillä ihmisillä, jotta pidämme treenin ja palkkaamisen sellaisena, että se pysyy turvallisena koiralle.

Lenkkeilyä miettiessä täytyy paljon kuulostella koiraa ja katsoa millainen liikunta on sille mielekästä ja mikä on sille hyvästä. Valo kulkee ihan samat lenkit kuin muutkin ja jaksaa vielä mainiosti parin tunnin retket. Valo tykkää erityisesti liikkua metsässä, se nauttii juoksemisesta, kiville kiipeämisistä ja sammaleissa piehtaroinnista. Jollekin toiselle yksilölle taas voi olla mielekkäintä kulkea rauhallisemmin tien vierustaa, jossa se saa haistella kaikki hajut. Monesti vanhemmatkin jaksavat varsin hyvin kohtuullisen pitkiäkin lenkkejä, mutta tahti ei saa olla liian kova. Puolen tunnin reipas hihnakävely voikin olla paljon rankempaa kuin tunnin rauhallinen metsässä käyskentely.

Senioreilla myös palautuminen kestää nuorukaisia kauemmin. Eli jos on innostuttu touhuamaan jaksamisen ylärajoilla, on hyvä viettää seuraava päivä rauhallisemmin ja tehdä vain lyhyempiä rauhallisia kävelyitä.

Viime talvena meidän ilonamme oli myös Rimma, joka vielä melkein 15-vuotiaana nautti rauhallisista tunnin metsälenkeistä. Pidemmät autossa olot, varsinkin viileämmillä keleillä eivät kuitenkaan enää olleet Rimmalle hyväksi. Rimmalle tuntui sopivalta pitää viikossa pari lepopäivää, jolloin se teki vain lyhyen rauhallisen kävelyn. Rytmitimmekin viikkoa niin, että kun nuoremmille oli tiedossa vähän pidemmät treenit hallilla, niin Rimma jäi kotiin ja piti lepopäivän. Kotiin tultuamme Rimma sai sitten oman pienen kävelynsä ja henkilökohtaisen huomionsa.

Meillä seniorikoiria myös hierotaan säännöllisesti. Lihasten huvetessa hieronta on toki erilaista kuin nuorilla, mutta olemme kokeneet omien senioreiden hyötyvän paljon hieronnasta. Jollekin muulle taas saattaa vaikka akupunktio sopia paremmin. Tässäkin siis katsotaan mikä kullekin yksilölle parhaiten toimii.

– Miten koiran ikä pitäisi huomioida ruokinnassa?

Senioreilla ruoan pitää olla laadukasta ja hyvin sulavaa. Meillä ei ole ollut ongelmia lihomisen kanssa, joten Valo ja Puuma saavat syödä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin nuorempana. Aamulla lihaa tai lihamixejä ja illalla laadukasta kuivamuonaa. Lisäravinteina lihan kanssa menee vitamiini- ja kivennäisvalmistetta, esimerkiksi Multibalansia, sekä sinkkiä. Lisäksi annamme glukosamiinia ja omega 3-rasvahappoja, jotta nivelet pysyisivät vetreinä jatkossakin.

Mitä muuta pidät tärkeänä vanhan koiran elämänlaadun kannalta? Jaa parhaat vinkkisi lukijoille!

Jos koira on tottunut nuorempana treenaamaan ahkerasti jotakin, niin sille olisi hyvä myös vanhempana tarjota aivojumppaa. Nenätyöskentely on varsin mainiota tähän tarkoitukseen. Varsinkin kun meillä on isompi lauma, niin on tärkeää, että seniorikin saa sitä kahdenkeskistä aikaa. Ja tietysti heitä pitää muistaa paijata ja huomioida muutenkin erityisen paljon. Meillä nämä vanhemmat on myös hyvin leikkisiä ja niille on liuta erilaisia pehmoleluja, joiden kanssa kotona puuhastelevat.

Nauttikaa elämästä yhdessä senioreiden kanssa!

”Aika kivalta kuulostaa, että meikäläisillä aktiivinen elämä lenkkeineen ja pikku treeneineen siis jatkuu ihan mummuiksi asti. Niin se kroppa ja mieli pysyy virkeänä, kun saa kohtuudella tehdä niitä juttuja joista eniten tykkää. Eihän meitä ole taidettu makaamaan luoda, kuten ei kai muuten teitä ihmisiäkään, joten tässä sitä nyt taas odotellaan että tuo hihnan toinen pää sulkisi sen läppärinsä ja päästäisiin taas lenkkihommiin kun on niin kiva talvinen sääkin. Palataan taas!”

Agilitykoiran treeniohjelmisto

”Lempi tässä moi! Jokin aika sitten kyselin sihteerini välityksellä tuolla sosiaalisessa mediassa, mistä te lukijat haluaisitte kuulla. Ja nyt olen sitten tarttunut näihin toivottuihin aiheisiin. Monta lukijaa oli kiinnostanut kovaa treenaavien koirien fysiikan pysyminen kunnossa ja erilaiset treeniasiat, ja agilityjuttujakin oli toivottu. Käväisinpä reippaana Mikkelissä haastattelemassa agilityharrastajaa ja valmentajaa Ira Mikkasta. Tässä tekstissä saadaan siis pieni kurkistus kolmen urheilevan shetlanninlammaskoiran elämään: Carma (9,5 vuotta), Iva (4,5 vuotta) sekä Nuri (tällä hetkellä 10 kuukautta). Ihan näin bordercollienakin on pakko myöntää, että nuo Iran sheltit menee kyllä aika lujaa tuolla agilityradalla… joten kurkistetaanpa vähän heidän harjoitusohjelmaansa ja vähän lautasellekin. Lukekaahan eteenpäin!”

Agilitykoiran treeniohjelmisto

– Iso osa meidän arjesta kuluu hallilla pienten agilityharjoitteiden merkeissä. Tykkään mahdollisuuksien mukaan harjoitella koirat eri aikaan, koska usein tavoitteet ja treenattavat kohdat ovat hyvin erilaiset. Yhden koiran treenaaminen ei ajallisesti vie kauaa, mutta kun satsaa paljon ajatusta ja elää itse täysillä mukana, minun on helpompi keskittyä harvempaan koiraan yhtä aikaa omien resurssien puitteissa. Minun varsinainen työni mahdollistaa hyvin harjoittelun päiväsaikaan ja olen onnellisessa asemassa, kun meidän on helppo saada halliaikaa omista työkuvioista johtuen.

Rakastan hioa pieniä yksityiskohtia ja usein treenit koostuvat noin 3-5 treenattavasta esteestä. Rakastan suunnitella omat harjoitukset – agility kulkee omissa ajatuksissa mukana päivittäin ja harjoitusten ideointi tavoitteiden puitteissa on helppoa. Yleensä parhaat treeni-ideat tulevat lenkillä tai kun suunnittelee omille koulutettaville harjoituksia.

Tosi satunnaisesti tulee tehtyä myös Carman ja Ivan kanssa pidempiä harjoituksia ja milloin niitä tehdään, on yleensä tarkemmin mietitty. Yleensä haluan testata jotakin tiettyä teemaa kovemmassa intensiteetissä tai harjoitella kaikki kontaktit samaan aikaan radalla.

Kurkistus Ivan treenisyksyyn.

Koirien fysiikasta huolehtiminen ja treenaamisen jaksotus

Oikeastaan vielä agilityharjoituksia tärkeämpänä pidän fysiikan rakentamista ja ylläpitämistä. Yleensä esteillä vietetty aika on lyhyt, mutta intensiivinen. Agility on nykypäivänä äärimmäisen fyysista ja nopeatempoista: halutaan nopeita suorituksia, nopeita ja tiukkoja käännöksiä, juoksukontakteja, koirat juoksevat äärimmäisen kovista vauhdeista mutkaputkiin… Jotta lajista voisi tehdä omalle koiralle mahdollisimman turvallisen, koen fysiikan rakentamisen sekä ylläpitämisen todella tärkeänä ja mietin itse aika tarkkaan mitä teemme milloinkin. Iva kärsi myös vuonna 2019 isoja loukkaantumisia ja olimme kauan pois. Tämän vuoksi minulle on muodostunut myös vieläkin tärkeämmäksi koiran kunnon ylläpitäminen ja levosta huolehtiminen.

Pääasiassa minulla on ajatus, että pennun pitää saada olla pentu. 10 kuukautta vanhan pennun fysiikan rakentamista en juurikaan ajattele, mutta Nuri on saanut pennusta asti juosta metsässä pehmeässä ja epätasaisessa maastossa. Lähes kaikki lenkit on tehty metsässä ja vasta nyt on päiviin ruvennut kuulumaan myös asfaltilla tehdyt pienemmät lenkit. Myös koen jumppien tekemisen koen tärkeäksi jo pennun kanssa, mutta korostan, että olisi aina hyvä olla osaava asiantuntija matkassa mukana. Meidän matkaa on auttanut useammat fysioterapeutit, jotka oikeasti tuntevat mitä pennulta uskaltaa vaatia.

Koirieni, ja etenkin Ivan kanssa, koen tärkeäksi, että meillä on viikossa myös ihan täysiä lepopäivä, jolloin emme tee korttelilenkkiä ihmeempää. Tämä ajatus iskostui minuun paremmin Ivan loukkaantumisten jälkeen ja aikaisemmin lepopäivä tarkoitti minulle tunnin hihnalenkkiä. Tahdon, että kroppa ja aivot saavat levätä kaikesta rasituksesta. Muuten agilitytreenien ohella rytmitän pitkät hihnalenkit (noin 1,5 tuntia), hölkkälenkit palauttelevien lenkkien muodossa, juoksulenkit ja jumpat. Nämä ovat osana yleensä meidän jokaista viikkoa. Carma on jo melko vanha, joten koen hyvin tärkeäksi, että Carman kunnosta huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla, jotta meidän harrastaminen olisi mahdollisimman turvallista. Koska arkemme on hyvin liikkuvaista, koen myös, että yhteistyö fysioterapeutin kanssa on oltava olennainen osa arkea. Neljän viikon hoitoväli on ollut meille tosi hyvä.

Rankkaa fysiikkatreeniä (spurttitreenit, rankat ylämäkijuoksut, vesijuoksu jne.) en koskaan tee samaan aikaan kun harjoittelen lajitreeniä. Pidän muutaman kerran vuodessa pidemmät tauot agilitysta, johon jaksotan rankemman fysiikkatreenin. Joulukuussa pidän kuukauden tauon kaikesta lajiharjoittelusta ja esimerkiksi tänä vuonna keskitymme tauon aikana vesijuoksuun ja pitkiin lenkkeihin. Kesällä pidän myös yhden lajitauon (2-3 viikkoa) ja sen ajankohta riippuu yleensä arvokisoista. Nyt kun MM-karsinnat on siirretty toukokuulle ja muutkin karsinnat ovat keväällä, koen että se helpottaa vielä paremmin harjoittelun, kisaamisen ja levon jaksottamista ja kesällä on myös aikaa myös muulle kuin agilitylle.

Koirien ruokinta

Pääasiassa koirani ovat 50 – 50 ruokinnalla (eli aamulla nappulaa ja illalla lihaa). Nuri-pentu syö pääasiassa vielä vain nappulaa, mutta maistelee jo myös lihoja. Lisäravinteista käytän öljyn lisäksi Proalansin lisäravinteita ja vakiokalustoon kuuluuvat sinkki, MSM-jauhe, Jointbalans ja B-vitamiini. E-vitamiinin lisään ruokaan päivinä, jolloin meillä on ollut fyysista rasitusta. Magnesiumia syötän äärettömän harvoin, mutta todella rankkojen suoritusten jälkeen laitan ruokaan magnesiumlisän.

Energia- ja palautusjuomien käyttö minulla on satunnaista. Jokaiseen treeniin koostan treenijuoman lihasta ja vedestä ja kuten myös itseni kohdalla, pyrin hoitamaan palautumisen käynnistämisen koirieni kohdalla pienellä ruoka-annoksella tietyn ajan jälkeen suorituksesta. Totutan koirani palautusjuomiin ja saatan käyttää niitä kesällä kuumilla ilmoilla. Carman kanssa on tullut käytettyä energia- ja palautusjuomia enemmän, koska ulkomaan kisareissut kuuluivat ennen koronaa vuosia meidän ohjelmaan. Esimerkiksi viikon kisareissulla 40 asteen helteellä koin energia- ja palautusjuomien käyttämisen todella tärkeäksi, kun agilityä oli neljänä päivänä peräkkäin. Tämä tietenkin edellyttää, että niiden käyttöön on koira opetettu ja onhan se tehtävä kotona Suomessa.

Mukavia treenihetkiä ja pysytään terveinä!

”Kiitos Ira, olipa mielenkiintoista! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, taitaa päteä myös treenaamiseen. Laadukasta treeniä ja sitä tukevaa oikeanlaista liikuntaa suunnitelmallisesti jaksotettuna, riittävästi lepoa ja oikeanlaista ravintoa – eikös se nyt näin mennyt? Pätee varmasti kaikkiin kovaa treenaaviin koiriin, sillä huippu-urheilijoitahan me ollaan jokainen ja annamme kaikkemme jokaisessa treenissä. Ihan vaan siksi, että treenaaminen nyt vaan on parasta! Kuullaan taas.”

Hyväksi havaitut vinkit metsästyskoiran koulutukseen

”Lempi tässä moi! Jatketaan vielä juttua englantilaisten kanakoirien suomenmestarin kanssa. Aiemmin ollaan tutustuttu Menja-koiraan ja kuultu koepäivän kuulumiset sekä perehdytty ruokintaan ja huoltoasioihin. Tämän juttusarjan viimeisessä osassa selvitetään, synnytäänkö tässä lajissa mestariksi vai tartteeko treenatakin, ja miten se sitten tapahtuu. Lukekaahan eteenpäin!”

”Mitä hyvältä koiralta vaaditaan tässä lajissa?”

Koiran pitää olla ruumiinrakenteeltaan oikeanlainen, jotta juoksutyyli, vauhti ja kestävyys olisivat riittäviä. Lisäksi koiran pitää ”osata” löytää lintu eli pystyä käyttämään tuulta hyväkseen ja suorittaa hakua maastoa peittävästi, riittävän laajasti ja yhteyttä ohjaajaan pitäen. Nämä ovat koiralle opetettavia asioita, mutta myös osin perinnöllisiä. Kilpailuissa pärjätäkseen koiran pitää olla kuitenkin myös tottelevainen.

”Onko Menjan kanssa ollut matkalla jotakin koulutuksellisia tai muita haasteita?”

Opetettavissa olevissa tottelevaisuusasioissa haasteena on ollut, että Menja ei ole se ihan miellyttämishaluisin tapaus ja osaa olla myös jääräpäinen. Peruasioita, eli leikittämistä, luokse tuloa, noutoa, istumista ja paikallaoloa alettiin opettaa heti pikkupentuna, kun riistavietti ei ollut vielä niin herännyt. Tällöin vaikutusmahdollisuus oppimiseen on suurempi, eli pentu koki leikkimisen ja makupalat palkkaamisena, ja siitä oli hauskaa tehdä noita asioita.

Käskysanojen ymmärtäminen oli sitten jo aika hyvällä tasolla siinä vaiheessa, kun riistavietti alkaa nostaa päätään ja motivoida koiraa enemmän. Jos tottelevaisuusasioita aletaan tehdä vasta tässä vaiheessa tai niitä tehdään pelkästään lintutilanteissa, on koiran käyttäytymiseen vaikuttaminen jo huomattavasti vaikeampaa. Kun perustottelevaisuudelle taas on jo luotu vahva pohja ja hyödynnetty pikkupentuaika, niin tässä vaiheessa voi jo myös vähän vaatia, että käskyjä totellaan ne kuullessaan.

Kokemuksesta voin sanoa, että lintukoirille pitää myös opettaa, että kun yksi aisti on auki, niin toisia ei suljeta. Kun ollaan linnun hajulla, niin samalla pidetään myös korvat auki eli puhelinyhteys ohjaajaan. Tai jos nähdään juokseva jänis, niin silloinkaan ei suljeta kuuloaistia eli kuunnellaan mitä isäntä sanoo.

”No miten ne puhelinlinjat sitten saadaan pysymään auki tositoimissa, eli miten näitä asioita olette harjoitelleet?”

Tätä asiaa Menjan kanssa harjoiteltiin aikoinaan paljon, ja toistoja tehtiin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Suurimmaksi osaksi harjoittelu tapahtui ihan vain lenkkien yhteydessä tai puhtaasti tottelevaisuustreeneissä, että saatiin riittävästi toistoja. Sen jälkeen harjoituksia vaikeutettiin erilaisilla häiriöillä, ja lopulta harjoiteltiin niissä vaikeimmissa tilanteissa eli riistatilanteissa.

Riistavietti on näillä koirilla niin suuri, että tulosta saa vain erilaisissa tilanteissa tapahtuvilla toistoilla ja pysymällä itse mustavalkoisena. Tällöin koira ymmärtää, että yhteistyöllä ohjaajan kanssa pääsee pidemmälle. Toiminnasta pitää tulla tietyissä tilanteissa automaattista koiralle, ja koiran on toteltava joka tilanteessa, vaikka sen pitää samalla myös työskennellä itsenäisesti. Vaikeus on pitää hyvä tasapaino asioiden kanssa. Omaa koiraa pitää oppia lukemaan ja tuntemaan tosi hyvin.

Esimerkki haasteellisesta asiasta, jossa toistoja ollaan jouduttu tekemään paljon, on ollut paikalleen pysähtyminen, kun lintu siivittyy. Menjalla on aina ollut todella räväkät nostot linnuille, ja linnuilla kiire alta pois. Pysähtymistä on pitänyt harjoitella todella paljon, koska koiran on laitettava nopeasti täysi stoppi päälle, kun lintu on ilmassa. Se ei ole helppoa, jos koira ei sitä todella halua. Tätä keksimme harjoitella tilanteessa, jossa saimme Menjan käyttäytymään samalla tavalla kuin metsästystilanteessa.

”No mitä te sitten oikein teitte?”

Asumme sivukylällä ja siellä ulkoilemme alueella, jossa on paljon nurmikenttää ja terijoensalavia. Naakat pitivät niitä talvella nukkumapuina, ja Menja tykkäsi pöläytellä lintuja lentoon juoksemalla puun alle ja jopa hyppäämällä runkoa vasten. Alueella on myös asuntovaunuja talviparkissa.

Teimme niin, että menin vaunun taakse piiloon, ja isäntä käveli koira irti minua kohti. Sopivassa kohtaa heitin pimeässä lumipallon puuhun. Osuessaan puuhun lumipallo teki saman äänen, kuin mikä kuuluu naakkojen lähtiessä puusta lentoon ja niiden siipien osuessa oksiin. Menja oli vähän höpsö ja meni lankaan kerta toisensa jälkeen, ja alkuun yritti rynnätä puiden luo. Tässä saimme tehtyä isot määrät toistoja paikalleen pysähtymisessä.

Oikeita lintutilanteita ei saa samalla lailla koiralle yhtä tiuhaan peräjälkeen, ja jotta koira oppii varmaksi, pitää onnistuneita toistoja tulla kymmeniä kertoja. Näissä tilanteissa kun pitää jäädä paikoilleen, vaikka riistavietti veisi koiraa jatkamaan lintujen jahtaamista.

Näin Menja oppi mitä haluamme, kun jääräpäisesti vain jatkoimme ja jatkoimme. Kun koira jahtasi, se haettiin joka kerta takaisin ja tehtiin uudestaan, ja aina kovasti kehuttiin ja palkittiin, kun Menja teki yhtään oikein. Tätä kautta koira oppii myös hallintaa ilman hihnaa, koska nämä oppivat kyllä heti, milloin ovat hihnassa ja milloin eivät. Vaihtelimme myös ohjaajan etäisyyttä koiraan, jolloin Menja oppi, että ohjaajan vaikutusvalta pätee myös kauempaa.

”Treenataanko teillä vain treeneissä, vai tarviiko kuunnella ihan muulloinkin?”

Koiramme ulkoilevat paljon irti, eli arkihallintaa ja tottelevaisuutta tulee harjoiteltua koko ajan metsästyksen ulkopuolellakin. Tässäkin Menjasta huomaa sen itsenäisyyden. Se mielellään menee vähän kauempana kuin muut, ja joskus se on mennyt liian pitkälle näkymättömiin. Se ei kuitenkaan täysin lähde omille teilleen, ja joskus olen jopa juossut sen kiinni. Sitten ollaan hetki katseltu toisiamme silmiin ja olen sanonut sille, että minun tahdissa mennään. Menja kyllä tietää, että me ihmiset olemme myös tosi jääräpäisiä, ja pelisäännöistä pidetään kiinni. Usein testaan lenkillä, että korvat ovat auki: pyydän sitä tulemaan luokse, istumaan useiden kymmenien metrien päässä tai lopettamaan jonkun asian tekemisen.

Jäniksiä näemme melkein jokaisella lenkillä, eikä lintukoira saa niitä jahdata. Jänöt saavatkin kulkea rauhassa eivätkä kiinnosta koiriamme, kun ne tietävät, että niitä ei saa jahdata. Tämäkin asia on opeteltu ihan jokapäiväisillä lenkeillä, ja samalla tulee harjoiteltua koiran hallintaa.

Lempeällä jämäkkyydellä ja kiitoksella tasapainoilemalla koira on oppinut, ja myös iän tuoma kokemus on tehnyt tehtävänsä.

”Mielenkiintoista! Samat asiat taitavat siis päteä lajissa kuin lajissa pärjäämiseen. Hyvät geenit eivät taida pelkästään riittää, mutta kun siihen yhdistetään ahkera ja oikeanlainen harjoittelu, hyvä ravinto ja huolto ja riittävä lepo, voi tulla hienoa tulosta. Taitaa meikäläinenkin nyt alkaa vihjailla tuolle kaksijalkaiselle, että voisi alkaa pakkaamaan mun treenikassia iltaa varten… joten palataan!”

Englantilaisten kanakoirien vuoden 2020 suomenmestari: matka voittajaksi

”Lempi tässä moi! Jatketaan juttua suomenmestari Menjan kanssa. Tai oikeastaan Menjan ihmiset vastaili näihinkin kysymyksiin.

Mua kiinnosti, miten se mestaruuskoe oikein meni – tai olen kuullut että näitä ne ihmiset aina toisiltaan kyselee sen jälkeen kun me koirat ollaan päästy jonnekin tositoimiin. Me koirathan ei näitä niin jälkikäteen kelailla, vaan eletään hetkessä. Mutta teitä varmaan kiinnostaa. Mua taas tietty kiinnosti, mitä mestarin lautaselle päätyy ja kuinka se huolehtii kunnostaan, joten lukekaahan eteenpäin!”

”Kuinka suomenmestaruuskoe sujui? Oliko jotain yllätyksiä?”

Koeaamuna meitä vähän hirvitti todella sankka sumu, joka kesti koko aamupäivän. Koiria ei nähnyt pellolla ollenkaan! Piti vain luottaa siihen, että hakiessaan peltoa ne tulevat samasta suunnasta takaisin mihin olivat menneet, ja pitävät täysin itse huolen siitä missä isäntä on eivätkä tee mitään tyhmyyksiä.

Menja löysi toisessa 20 minuutin erässään metsäsaarekkeesta lehtokurpan, jota seisoi ja nosti käskystä linnun halukkaasti lentoon, jolloin pääsin yrittämään tuloksetta linnun pudottamista ampumalla. Tällä suorituksella Menja pääsi jatkoon iltapäivälle, jolloin lopullinen finaalituomari halusi nähdä vielä kaikkien jatkoon päässeiden koirien hakua asettaakseen koirat ”matsausjärjestykseen”. Menjan kolmas hakuerä oli todella hieno, ja sen johdosta Menja rankattiin ensimmäiseksi kuuden jatkoon päässeen koiran joukosta.

Muut koirat kilpailivat toisiaan vastaan, jotta Menjalle löydettäisiin haastaja, ja eräs irlanninsetteri haastoikin Menjan finaalierässä. Menja kuitenkin löysi ensimmäisenä fasaanin, jota seisoi. Fasaanin pudottamista emme päässeet yrittämään, koska se lähti lentoon ennen kuin ehdin koiran luo. Tämä suoritus riitti kuitenkin kilpailun voittoon.

”Mitä lajin harrastaminen vaatii koiralta? Kuinka kisoihin valmistaudutaan, ja mitä kuuluu koiran huoltoon fysiikan ja ruokinnan näkökulmasta?”

Laji on fyysisesti todella kova koirille, koska ne helposti juoksevat täyttä laukkaa kisoissa noin 25 km matkan ja metsästyspäivinä vieläkin enemmän. Eli koiran kunnon täytyy olla todella hyvä, kroppaa on hoidatettava säännöllisesti, ja käytössä on oltava laadukas ruoka ja lisäravinteet.

Koe- ja metsästyskauden ulkopuolella koiriemme peruskunto pidetään todella hyvänä ja loppukesästä aloitetaan kunnon nostaminen syksyn koitoksiin. Kesällä uitamme paljon koiriamme veneen perässä sekä teemme pyörälenkkejä. Koirat käyvät säännöllisesti osteopaatin käsittelyssä ja hieronnassa ja faskiakäsittelyssä, vuorottelemme näiden eri hoitomuotojen kanssa. Olemme huomanneet, että sopivasti sekoittamalla hierontaa ja rankakäsittelyä tulee ainakin meidän koirille paras lopputulos, yksi hoitomuoto pelkästään ei anna ihan samaa vastetta.

Ihan yhtä merkittävässä roolissa on laadukas ruoka ja lisäravinteet, sekä koirien energia- ja palautusjuomat rankkoina kisa- ja jahtipäivinä. Meillä koirat syövät kuivaruokaa, johon lisätään vähän raakalihaa. Lisäravinteista on käytössä ympäri vuoden sinkki, B-vitamiini, öljyt ja metsästyskaudella myös MSM-jauhe.

Yritämme olla tarkkoja ja hoitaa koiramme mahdollisimman hyvin, että ne pysyvät pitkään käyttökunnossa ja antavat itsestään kaikkensa kisoissa. Mitään isompaa loukkaantumista ei kyllä ole onneksi sattunutkaan, ainoastaan hierojalla ja osteopaatilla käydessä löytyy nikamalukkoja tai jumeja, kun vauhti on kova ja maasto ei ole tasaista, niin äkkinäisiä tilanteita tulee koiralle eteen maastossa liikkuessa. Mutta kun koiria hoidetaan säännöllisesti, niin ne yleensä saadaan hyvin auki ja ne vastaavat hoitoon hyvin ja taas päästään pian tositoimiin. Lihaksiston ja muiden kudosten, kuten anturoiden, kunnossa pysymistä tukee myös lisäravinteet ja uskon, että sekin osaltaan ennaltaehkäisee isoja loukkaantumisia.

Englantilaisten kanakoirien vuoden 2020 suomenmestari: Fornjot’s Menja

”Lempi tässä moi! Syksy on reipasta harrastusaikaa kaikille koirille, mutta erityisen tärkeää aikaa tämä on metsästyskoirille. Siinä hommassa kun kausi ei kestä läpi vuoden, kuten vaikka noissa meikäläisen siisteissä sisäharrastuksissa, agilityssä ja tokossa.

Täällä on ollut aiemmin juttua tokokoirista ja agilitykoirista, joten ajattelin tällä kertaa jututtaa suomenmestareita vähän erilaisessa lajissa. Haastattelin tuoretta englantilaisten kanakoirien suomenmestaria, englanninsetteri Menjaa, tai oikeastaan sen ihmisiä Karia ja Katjaa. Tässä postauksessa päästään sukeltamaan lajin saloihin, ja myöhemmin kuulette, miten itse koe sujui. Olkaa hyvät!”

Kari Juntunen ja Menja (Fornjot’s Menja) voittivat englantilaisten kanakoirien vuoden 2020 suomenmestaruuden lokakuun alussa Lapualla järjestetyssä SM-kilpailussa. Lokakuun puolivälissä pari osallistui Elit-kilpailuun, joka on voittajaluokassa kilpaileville englantilaisille kanakoirille tarkoitettu kutsukilpailu, johon valitaan kuusi kauden parasta koiraa pisteiden perusteella. Elit-kilpailussa Kari ja Menja sijoittuivat hienosti kolmanneksi.

”Kertokaa vähän koelajista ja kilpailusta?”

Englantilaisten kanakoirien kenttäkoe (KAKE) suoritetaan peltoympäristössä parihakuna, eli kaksi koiraa etsii ilmavainulla peltokanalintuja (fasaani ja peltopyy sekä myös lehtokurppa) samanaikaisesti tuulta hyväksi käyttäen, ja ilmaisee linnun olinpaikan jähmettymällä kataleptiseen seisontaan, jossa kuono osoittaa missä lintu on. Koiran pitää suorittaa halukas linnun lentoon ajo (avance) ohjaan luvasta ja pysähtyä paikoilleen linnun siivittyessä, jolloin ohjaaja pyrkii ampumaan linnun. Mahdollisen pudotuksen jälkeen koiran pitää lisäksi suorittaa pudotetun linnun nouto.

Kokeessa arvostellaan myös koiran haun tyyli ja vauhti sekä kuinka hyvää haku on, eli kuinka laajaa ja maastonpeittävää se on, ja kuinka hyvin koira käyttää tuulta hyväkseen.

Englantilaisilla kanakoirilla on myös tunturikoe (KATU) joka käydään samoilla säännöillä kuin kenttäkoe, mutta tunturimaastossa ja etsitään kanalintuja – riekkoja ja kiirunoita – tunturista. Kanakoirien metsäkoe (KAME) taas käydään nimensä mukaisesti metsässä. Muista kokeista poiketen tässä koemuodossa koira suorittaa kokeen yksin ilman paritoveria.

Lajiin liittyvä ampuminen herättää joskus keskustelua, mutta lintuja pudotetaan loppujen lopuksi kokeessa vähän. Niitä ei ammuta mistä tahansa tilanteesta alas, vaan hyvin harkiten, kun koira sen ansaitsee. Pääasia ei ole saaliin määrä, vaan yhteinen tekeminen koiran kanssa. Kokeet järjestetään tietysti metsästysaikaan, jolloin lintuja on lupa pudottaa. Mahdollinen saalis päätyy aina ruokapöytään, eli lintuja ei tuhlata.

”Millainen koira Menja on?”

Menja on itsenäinen ja lujatahtoinen poikatyttö. Se on hyvin riistaviettinen koira ja oli hyvin varhaiskypsä jo nuorena. Se voitti kaksivuotiaana nuorten ikäkausikilpailun Derbyn, jossa katsotaan koiran luontaisia metsästysominaisuuksia ja opetuksen vastaanottokykyä. Se oli pentueensa ainoa narttu ja vietti pentulaatikkoaikansa kahden veljensä kanssa. Siellä jo huomasimme sen luonteenlujuuden – se piti veljensä kurissa ja oli kyllä melkoinen ”justiina”.

Tällä lujatahtoisuudella on hyvät ja huonot puolensa. Menja ei ikinä luovuta ja on periksiantamaton. Kisoissa vahvasta päästä on hyötyä, kun pitää antaa se viimeinen rutistus. Koira jaksaa työskennellä väsyneenäkin näyttävästi.

Menja on myös äärimmäisen kilpailuviettinen koira. Kisoissa pellolle lähtiessä sen silmät oikein pullistuvat päästä, kun se näkee, että lähdetään tekemään parihakua toisen koiran kanssa, koska se ei halua hävitä. Siinä on sitten joskus isäntäkin vain tiellä hänen mielestään, ja se on välillä vähän haitannut yhteistyötä kisoissa. Treenatessa ja metsästäessä haku kun tapahtuu pääsääntöisesti yksin ilman paritoveria, kisoissa aina paritoverin kanssa.

Kotona arjessa Menja on helppo ja huomaamaton oman arvonsa tunteva koira. Se ei juurikaan meidän perheen muiden koirien kanssa leiki, ja aika usein nukkuu vähän omissa oloissaan ja pitää meidän poikakoirat kurissa. Ja on kyllä yhden isännän koira ja hän on se, jota palvotaan.

”Kuten tuossa alussa jo lupailinkin, niin tämä oli vasta alkulämmittelyä. Metsästysaiheista jatkoa siis seuraa, joten pysykäähän kuulolla!”

Esittelyssä Probalans-lähettiläs Ira Mikkanen

”Lempi tässä moi!

Toivottavasti teidän kaikkien syksy on alkanut mukavissa merkeissä. Mä oon ainakin päässyt paljon tekemään kaikenlaista hienoa, kuten pitkille lenkeille syksyiseen luontoon ja sitten treenaamaan kaverien kanssa! Mun mielestä harrastamiseen kuuluu oleellisesti myös sosiaalinen puoli. Kentällä tietty tehdään hommia vain sen oman ohjaajan kanssa, mutta sitten treenien ulkopuolella seurustelen mielellään lajitovereideni kanssa vaikka pienten juoksurallien muodossa. Ja että nuo ihmiset jaksaa meidän kanssa niissä treeneissä käydä, on tärkeää, että niillä on ympärillä mukavat ja kannustavat koutsit ja treenikaverit. Yhteistyö, se on kuulkaas tärkeää!

Myös täällä blogin puolella tehdään yhteistyötä, ja pääsin vähän haastattelemaan uutta Probalans-lähettilästä Ira Mikkasta. Lukekaa siis eteenpäin!”

”Moi Ira, kerrotko lukijoille lyhyesti kuka olet.”

Olen Ira Mikkanen, 27-vuotias koiraurheilija Mikkelistä. Sain ensimmäisen oman koirani 9-vuotiaana, ja olen ollut koiraurheilun parissa siitä asti. Nykyisin toimin kilpailijana, mutta myös koulutan toiminimeni kautta. Olen onnellinen, että saan tehdä juuri sitä mitä eniten rakastan!

”Mitä koiria sulla on ja mitä niiden kanssa puuhailet?

Tällä hetkellä kotona löytyy kolme shetlanninlammaskoiraa. Carma (9 vuotta), Iva (4 vuotta) ja Nuri (7 kuukautta). Päälajinamme on agility. Carma on saanut kuulua neljä kertaa Suomen European Open- joukkueeseen ja kilpaillut Ranskassa vuonna 2016, Italiassa 2017, Itävallassa 2018 ja Hollannissa 2019. Meillä oli hieno alkuvuosi lajin parissa myös vuonna 2020, mutta valitettavasti korona muutti myös meidän suunnitelmamme. Ivan kanssa olemme sattumalta löytäneet toiseksi lajiksi noseworkin, ja Nurin kanssa olemme päässeet aloittamaan myös tokon parissa.

”Kerro vähän teidän treenaamisesta.

Minusta on kiehtovaa, että voin tarjota koirilleni myös muita lajeja ja näin saamme arkeemme vaihtelevuutta.  Agilityssa omat lajitreenit tahdon suunnitella siten, että kuormitus olisi rankassa lajissa mahdollisimman vähäistä. Harjoittelemme paljon pienillä estemäärillä, ja pyrin pitämään toistomäärät pieninä. Treenaamme paljon erilaisia taitoja ja itsenäisyyttä myös koiran omaan suoritukseen. Myös kouluttajana tahdon korostaa asteittaista etenemistä, ja asioita kehitetään sekä haastetaan porrastetusti.

”Kaikki varmaan tietää että mua kiinnostaa erityisesti ruoka-asiat, joten haluaisitko paljastaa, mitä sun koirien kippoon päätyy?”

Elämme aktiivista ja liikkuvaa elämää, joten koen koiralle sopivan ja oikeanlaisen ruokinnan hyvin tärkeänä. Koirani syövät nappulaa ja raakaruokaa suhteessa 50-50, ja koen tämän meille toimivaksi suhteeksi. Nappulan ja lihan lisäksi ruokavalioon kuuluu öljy, sinkki, E- ja B- vitamiini sekä erilaiset nivelvalmisteet.

”Kiitos Ira! Me jäädään odottelemaan teidän lauman kuulumisia jatkossakin, joten palataan asiaan, kivaa syksyä ja hyviä treenejä siihen asti!”



Liikettä niveliin koirien omalla kollageenivalmisteella

”Lempi tässä moi! Se alkaa kesä vähän kääntyä syksyksi jo, mutta mua ei haittaa. Syksyhän tarkoittaa sitä, että kaikenlaiset treenit alkaa taas! Treeneissä ja kavereiden kanssa juostessa tykkään antaa kaikkeni: juosta täysillä, tehdä huimia loikkia puunrunkojen ja ojien yli, jarruttaa rajusti, pysähtyä niin äkkiä kuin pystyn ja tehdä äkkikäännöksiä. Meikäläisen nivelet on kuulemma kovalla rasituksella tällaisessa menossa… Nivelterveydestä olisikin tärkeää huolehtia, että niitä huolettomia treeni- ja juoksuvuosia riittäisi mahdollisimman pitkään. Joten jos nivelten hyvinvointiasiat kiinnostaa, kannattaa jatkaa lukemista!”

Koiran liikkumisen ja aktiivisuuden kannalta on oleellista, että nivelissä oleva rustokudos voi hyvin ja toimii normaalisti. Nivelten hyvinvoinnin tukeminen ja niveljäykkyyden ennaltaehkäisy kannattaa aloittaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Koirille kehitetty kollageenijauhe Probalans® Collagenbalans sisältää ainutlaatuista PETAGILE®-kollageenia, jonka vaikutukset koiran nivelrustoon on osoitettu useissa kliinisissä tutkimuksissa. Kollageeni edistää rustokudoksen uusiutumista ja nivelten liikkuvuutta tukien etenkin ikääntyvien koirien liikkumista ja aktiivisuutta. Kollageenista hyötyvät myös työ- ja harrastuskoirat, joiden niveliin kohdistuu lisääntynyttä rasitusta.

Nivelrusto toimii iskunvaimentimena

Nivelrusto suojaa niveltä rajoittavien luiden päitä ja toimii liukupintana mahdollistaen nivelen liikeradat. Rustokudos muodostuu vedestä, rustosoluista ja niiden tuottamista rakennekomponenteista, pääasiassa tyypin II kollageenista ja proteoglykaaneista. Proteoglykaanit sitovat rustokudokseen runsaasti vettä, minkä ansiosta rusto on rakenteeltaan kimmoisaa. Nivelruston kollageenisäikeet puolestaan ylläpitävät kudoksen rakennetta ja antavat nivelrustolle vetolujuutta. Kimmoisan ja puristusta kestävän rakenteensa ansiosta nivelrusto pienentää ruumiin painon ja liikkeiden luuhun kohdistamaa rasitusta. Jos nivelrusto syystä tai toisesta rappeutuu ja kudoksen rakennekomponenttien määrä vähenee, ruston iskunvaimennusominaisuudet heikkenevät.

PETAGILE®-kollageeni edistää ruston terveyttä kahdella eri tavalla

PETAGILE®-kollageeni koostuu valikoiduista bioaktiivisista kollageenipeptideistä, jotka vaikuttavat erityisesti nivelten hyvinvointiin. Kollageenipeptidit on pilkottu eli hydrolysoitu kokonaisista kollageenimolekyyleistä. Pilkkomisen ansiosta ne pystyvät imeytymään muuttumattomina ruoansulatuskanavasta ja hakeutumaan verenkierron välityksellä nivelrustoon.

Rustokudokseen hakeutuneiden kollageenipeptidien on havaittu edistävän rustokudoksen uusiutumista. Tutkijat ovat osoittaneet, että PETAGILE®-kollageeni stimuloi koiran nivelruston soluja lisäämään ruston rakennekomponenttien muodostusta: tyypin II kollageenin ja proteoglykaanien tuotannon raportoitiin kiihtyneen selvästi kollageenipeptidien vaikutuksesta.1 Samassa tutkimuksessa kollageenipeptidien todettiin myös heikentävän rustoa hajottavien entsyymien toimintaa, mikä vähentää rustokudoksen hajotusta.1

Vaikutukset nivelten hyvinvointiin on osoitettu kliinisissä tutkimuksissa

PETAGILE®-kollageenin tehoa on tutkittu useissa kliinisissä tutkimuksissa yhteensä yli 100:lla koiralla. Esimerkiksi saksanpaimenkoirilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että PETAGILE®-kollageenin nauttiminen 16 viikon ajan paransi selvästi koirien liikkuvuutta, mikä huomattiin esimerkiksi portaiden kiipeämisen ja makuulta nousemisen helpottumisena.2 Tutkimuksessa analysoitiin myös koirien verinäytteistä rustokudoksen aineenvaihdunnasta kertovia tekijöitä, ja tulosten perusteella PETAGILE® -kollageeni muutti ruston aineenvaihduntaa edulliseen suuntaan.2 Täysin vastaavia tuloksia saatiin myös ikääntyneillä koirilla tehdyssä tutkimuksessa.3

Probalans® Collagenbalans on PETAGILE®-kollageenia ja C-vitamiinia sisältävä täydennysrehu koiran nivelten hyvinvoinnin turvaamiseen. Helppokäyttöinen jauhe annostellaan ruokaan koiran painon mukaan. Tuote sopii käytettäväksi yksinään tai yhdessä muiden Probalans®-sarjan niveltuotteiden kanssa. Probalans® Collagenbalans on kotimainen Avainlippu-tuote.

”Vauhdikasta syksyä ja mahtavia treenejä kaikille, ollaan kuulolla!”

Lähteet:

1. Schunk M, Louton H, Oesser S. The Effectiveness of Specific Collagen Peptides on Osteoarthritis in Dogs-Impact on Metabolic Processes in Canine Chondrocytes. Open Journal of Animal Sciences 2017; 7:254-266.
2. Weide N. Der Einsatz von Gelatinhydrolysat bei klinisch-orthopädisch gesunden Hunden und Hunden mit chronischen Erkrankungen des Bewegungsapparats. 2004
3. Hesse K J F. Supplementation by Collagen Hydrolysate in Dogs Suffering from Osteoarthritis. Kleintiermedizin 2006; 1:17-22.

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 5: tulokset

Yhteistyössä: Carnin

”Lempi tässä moi! Meikäläinen suunnistaa kohta kesälomalle, mutta sitä ennen laitetaan pakettiin tää mun puoli vuotta kestänyt ruokavalmennus. Aikaisemmin ollaankin taidettu jo mainita, että ruokaa ei mun pettymykseksi tippunut – eikä tipu – lisää… No mitäs hyötyä tästä sitten oli? Lue lisää.”

Lempin kuuden kuukauden pituinen ravitsemusvalmennus lähestyy loppuaan. Kolmannella eli viimeisellä tapaamiskerralla tarkastellaan toteutettujen ruokintamuutosten tuomia hyötyjä. Aiemmin on kartoitettu lähtötilanne, laitettu perusruokavalio kuntoon, perehdytty nesteytys- ja palautusjuomiin sekä valittu sopivat lisäravinteet. Ravitsemusvalmennuksen ohjaajana toimii lemmikkien ravitsemusneuvoja Emmi Heikkinen.

Uutta tietoa ja varmuutta

Lempin omistaja Maiju Ojamies pitää ravitsemusvalmennusta todella mielenkiintoisena ja opettavaisena projektina, vaikka hän työskenteleekin koiran ravitsemukseen liittyvien asioiden kanssa päivittäin.

– Ruokapäiväkirjan perusteella saadusta palautteesta tajusin, kuinka merkittävä osa Lempin saamasta energiasta tulee treeninameista niinä päivinä, kun treenaamme, vaikka yritän pilkkoa ne mahdollisimman pieneksi ja käytän nameina pääasiallisesti koiralle terveellistä puolikosteaa täysravintoa, Maiju pohtii.

– Sain vahvistuksen myös sille, että riittävää laadukkaan eläinproteiinin saantia täytyy tällaisen kokoonsa nähden pieniruokaisen urheilukoiran kohdalla oikeasti miettiä, jotta proteiinin saanti ei ole vain peruskoiran ylläpitoproteiininsaannin tasolla, Maiju lisää.

Valmennuksen opit on otettu Lempin kanssa käyttöön, ja ne on havaittu toimiviksi. Ainoastaan kovemmista treeni- ja kisarupeamista palautumisen testailu jää kevään peruuntuneiden treenien takia myöhemmäksi. Valmennuksesta Maiju kokee saaneensa uutta tietoa ja varmuutta Lempin ruokintaan.

Monenlaista hyötyä

Yksilöllisellä ravitsemusvalmennuksella voidaan saavuttaa urheilukoiralle monenlaisia hyötyjä. Kaikki lähtee siitä, että koiran perusruokavalio säädetään yksilön tarpeisiin, harrastettavan lajiin ja harjoituskauteen sopivaksi. Oikeanlaisten ruokintarutiinien löytyminen helpottaa painonhallintaa, jolla on suuri merkitys koiran suorituskyvyn kannalta.

– Kun paino ei heittele vaan pysyy vakiona, koiran suorituskyky paranee. Esimerkiksi agilitykoiralla etenemät nousevat ja palautuminen nopeutuu, Emmi havainnollistaa.

Lisäksi valmennuksessa tarkistetaan, että ruokavaliota täydennetään oikeilla ja tarkoituksenmukaisilla lisäravinteilla, ja että nesteytys- ja palautusjuomakäytännöt ovat kunnossa. Näin omistaja saa varmuuden siitä, että ruokavalio sisältää kaiken tarvittavan koiran suorituskyvyn ja palautumisen tukemiseen.

– Suosittelen urheilukoiran ravitsemusvalmennusta jokaiselle, joka haluaa varmistaa paljon treenaavan ja kisaavan koiransa suorituskyvyn ja palautumisen optimoinnin. Moni ei ehkä kuitenkaan osaa miettiä tarkemmin, saako koira ravinnostaan kaiken tarvittavan, vaikka ruokavalio vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koiran fysiikan pysymiseen kunnossa, Maiju summaa.

”Itse asiassa kuulin juuri, että olen tässä valmennuksen aikana hoikistunut sopivasti eikä mun paino enää seilaa. No hei, nythän se rantakausi vasta on alkanut, joten ihan hyvin olen optimoinut tän kuntohuipun mun mielestä.

Jos multa kysytään, niin se palautusjuoma on ollut ehdottomasti tän valmennuksen kohokohta. Nyt onkin ollut aika lämpimät kelit, niin oletan että sitä tarjoillaan mulle runsaasti kesän treenien yhteydessä. Kesä, loma ja paljon aikaa lenkkeilyyn, uimiseen ja treenaamiseen – voisiko sitä pieni bordercollie enempää toivoa? Ihanaa kesää kaikille!”

Lue postaussarjan edelliset osat:

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 1: aloitustapaaminen
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 2: perusruokavalio kuntoon
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 3: nesteytys- ja palautusjuomat
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 4: lisäravinteet

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 4: lisäravinteet

Yhteistyössä: Carnin

”Moikka taas kaikki! Jotkut teistä saattavatkin muistaa, että olen joskus aiemmin maininnut niistä purkeista, joita meillä on yläkaapissa melkoisen monta, ja joista annostelu mun mielestä harmillisesti hidastaa mun ruoansaantia. Niissä on erilaisia täydennysrehuja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita ja vastaavia, vaikka yleensä ihmiset puhuukin lisäravinteista. Kävin haastattelemassa jo tutuksi tullutta ravitsemusneuvoja Emmi Heikkistä ja kysyin, mitä mieltä hän on mun purkkivalikoimasta ja sen tarpeellisuudesta. Lukekaahan eteenpäin.”

Lempin ravitsemusvalmennus on edennyt siihen pisteeseen, että on aika tehdä hienosäätöä lisäravinteiden osalta. Tässä postauksessa lemmikkien ravitsemusneuvoja Emmi Heikkinen opastaa, minkälaiset valmisteet Lempin ruokavalion tueksi kannattaisi valita. Aiemmin valmennuksessa on jo kartoitettu lähtötilanne, laitettu perusruokavalio kuntoon sekä perehdytty nesteytys- ja palautusjuomiin.

Oikein valituilla valmisteilla tehoa suorituskykyyn

Lempin ruokavalio koostuu pääasiassa täysravinnoista, sillä ruokavalio sisältää kuivaruokaa, tuoreruokaa ja kypsennettyä lihaa. Urheilukoiran lisäravinteiden valinnassa tulee aina huomioida ruokavalion jo sisältämät ravintoaineet. Suorituskykyä voidaan tukea erilaisten valmisteiden avulla, mutta jos ruokavalion perusrunko ei ole kunnossa, niin lisäravinteista saatava hyöty voi jäädä olemattomaksi.

Urheilukoiran ruokavaliossa yleisimmin käytettyjä lisäravinteita ovat rasvahappovalmisteet, nivelravinteet sekä erilaiset vitamiinit ja kivennäisaineet. Myös erilaisilla probiootti- ja prebioottivalmisteilla voidaan tukea suoliston toimintaa erityisesti silloin, jos suorituksen yhteydessä esiintyy löysävatsaisuutta. Lisäravinteita voidaan käyttää myös suorituksen yhteydessä muun muassa palautumisen tukemiseen, eikä kaikkia valmisteita ole välttämätöntä käyttää päivittäin.

Rasvahapot, nivelravinteet ja maitohappobakteerit ovat valmisteina sellaisia, että niitä on turvallista lisätä urheilukoiran ruokavalioon ilman että kokonaisruokavalion tasapaino kärsii. Näitä valmisteita voidaan myös käyttää ikään kuin varmuuden vuoksi.

Mitä tahansa valmisteita ei kuitenkaan kannata lisätä urheilukoiran ruokavalioon omin päin. Esimerkiksi ihmisten tai hevosten elektrolyyttivalmisteita ei missään nimessä tule käyttää koirille. Niiden käyttö saattaa olla jopa vaarallista, sillä koirat eivät hikoile eikä liikunta juurikaan lisää koiran elektrolyyttien tarvetta.

– Ihmisten urheiluravitsemukseen liittyviä ohjeita ei muutenkaan voida suoraan soveltaa koirille, sillä kyseessä on täysin eri eläinlaji, Emmi muistuttaa.

Sinkkiä anturoille

Lempillä on tällä hetkellä käytössä lisäravinteina sinkki, B-vitamiini, nivelravinteet, maitohappobakteerit sekä rasvahappovalmiste. Valmisteiden käyttömäärät ovat Emmin mukaan sopivalla tasolla.

Sinkkiä Lempi käyttää erityisesti kovalla kulutuksella olevien tassunpohjiensa tueksi. Osalla urheilukoirista anturat eivät meinaa pysyä vauhdissa mukana, vaan niihin tulee lohkeilua. Lohkeilevien tassunpohjien tueksi voi kokeilla rasvahappovalmisteita ja sinkkiä. Myös ruokavalio kokonaisuutena kannattaa tarkistuttaa kuntoon. Sinkkiä voidaan tarjoilla kuureina raskaimmalla kilpailukaudella tai siihen valmistautuessa.

Antioksidantteja palautumisen tueksi

Vitamiineista C-vitamiini ja E-vitamiini toimivat antioksidanttina ja suojaavat soluja hapettumiselta. C-vitamiinia eli askorbiinihappoa koira kykenee muodostamaan itse maksassa glukoosista, mutta onko prosessi riittävä urheilukoiran tarpeisiin? Fyysisen rasituksen tiedetään laskevan seerumin askorbiinihappopitoisuuksia. Antioksidantit saattavat auttaa palautumisessa, mutta niitäkään ei tule annostella liikaa.

E-vitamiinin tarve kasvaa ruokavalion rasvapitoisuuden noustessa. Urheilukoirille suunnatut ruokavaliot sisältävät runsaammin rasvaa ja se on urheilukoiran pääasiallinen energianlähde pitkäkestoisessa suorituksessa. E-vitamiinia on lisätty moniin rasvahappovalmisteisiin, mutta E-vitamiinia on saatavilla myös erikseen. Probalans E-balans sisältää E-vitamiinin lisäksi seleeniä, joka toimii yhdessä E-vitamiinin kanssa.

– Lempin ruokavalio ei sisällä tällä hetkellä kuin normaalin ylläpitotason annostuksen E-vitamiinia ja C-vitamiinia. E- ja C-vitamiinilisiä Lempi voisi vielä kokeilla treenien yhteydessä palautumisen tueksi, Emmi vinkkaa.

”Eli ihan hyvällä mallilla oli meikäläisen syömiset, kuten kuulitte. Ilmeisesti vielä joku purkki keksittiin lisää tuonne vitamiiniosastoon, mutta ehkä mä sen kestän. Edelleen olen itse sitä mieltä, että tässä valmennuksessa ei vielä ole päästy olennaisimpaan eli massakauteen, sitä kovasti odottelen. Tosin mun emäntä sanoi, että se mulla on ollut jo, enkä todellakaan ole bikinikunnossa, mutta hei, puhuisi nyt vaan itsestään… No mutta joka tapauksessa, ihania aurinkoisia kesäpäiviä ja hyvää juhannusta kaikille kaksi- ja nelijalkaisille, palataan taas lähiaikoina!”

Postaussarjan seuraavassa osassa tarkastellaan, miten ravitsemusvalmennuksessa tehdyt ruokinnan muutokset ovat vaikuttaneet Lempin vointiin ja suorituskykyyn.

Lue postaussarjan edelliset osat:

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 1: aloitustapaaminen
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 2: perusruokavalio kuntoon
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 3: nesteytys- ja palautusjuomat

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 3: nesteytys- ja palautusjuomat

Yhteistyössä: Carnin

”Moikka! Nyt ollaan mun ravitsemusvalmennuksessa päästy juoma-asioiden äärelle. Onkin ollut tosi lämmin, ja ollaan vihdoin päästy riittävästi touhuamaan kaikkea kivaa ulkona erilaisten treenien merkeissä. Hikihän siinä sitten tulee, kun ei ole tällaiseen lämpöön äkkiseltään tottunut. Lenkkien jälkeen käyn yleensä juomassa, ja lenkeillä tietty juon kaikista mahdollisista puroista ja mutaojista. Treeneissä tai heti niiden jälkeen en aina malttaisi nesteyttää, kun ne juoma- ja lepotauot on mun mielestä turhaan pois siitä itse asiasta eli tekemisestä… Mutta sillä ravitsemusneuvoja-Emmillä oli mulle hyviä eväitä tähänkin, joten lukekaahan eteenpäin!”

Lempin ravitsemusvalmennus jatkuu lemmikkien ravitsemusneuvoja Emmi Heikkisen opastuksessa. Tässä vaiheessa valmennusta on ehditty kartoittaa lähtötilanne ja laittaa Lempin perusruokavalio kuntoon. Valmennuksen toisella tapaamiskerralla päästään siis aloittamaan ruokavalion hienosäätö. Tässä postauksessa perehdytään nesteytys- ja palautusjuomien saloihin.

Nesteytä riittävästi, mutta älä liikaa

Urheilukoiran ruokinnassa on tärkeää huomioida riittävä nesteen saanti, sillä liikunta lisää koiran päivittäistä nesteen tarvetta. Liikuntasuoritus aiheuttaa nestevajausta, joka aikuisella perusterveellä koiralla korjaantuu, kun koira juo normaalisti treenin jälkeen. Osalla koirista nestevajaus korjaantuu yhdellä juonnilla, mutta osa vaatii useamman juottokerran. Juotto tulee tehdä välittömästi suorituksen jälkeen, eli koiralla pitäisi aina olla saatavilla viileää ja tuoretta vettä.

– Huonosti juovilla koirilla on hyvä käyttää nesteen seassa jotain makuainetta tai antaa valmiita nesteytysjuomia. Näissäkin kannatta pitää kohtuus, sillä ahneet koirat saattavat juoda liikaa hyvänmakuisia juomia. Ylinesteyttämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, Emmi muistuttaa.

Lempi sai valmennuksessa suuntaa-antavan ohjeistuksen sopivasta nestemäärästä, jotta vältytään ylinesteyttämiseltä. Lempin aterioista noin puolet on kosteaa ruokaa, joten päivittäinen nesteen tarve on hieman alhaisempi kuin pelkkää kuivaruokaa syövillä koirilla. Jos puhdas vesi maistuu Lempille ohjeellista määrää enemmän, niin juomista ei rajoiteta.

Tehoa palautumiseen

Palautusjuomien tarkoituksena on tukea lihasten glykogeenivarastojen täydentymistä seuraavaa suoritusta varten. Palautusjuomia on siis järkevä käyttää silloin, kun treenataan tai kisataan peräkkäisinä päivinä. Palautumista tehostavana ravintoaineena juomissa käytetään lyhytketjuisia hiilihydraatteja, usein maltodekstriinia. Juoma tarjotaan aina päivän viimeisen urheilusuorituksen tai muun raskaan treenin jälkeen, ja se olisi hyvä antaa 30 minuutin sisään suorituksen päättymisestä. Näin palautuminen saadaan välittömästi käyntiin.

– Palautusjuomassa ykkösasia on se, että se maistuu koiralle. Juomasta ei ole mitään hyötyä, jos koira ei suostu sitä juomaan. Sen vuoksi palautusjuomaan on hyvä lisätä pieni määrä jotakin makuainetta, kuten veteen säilöttyjä tonnikalahiutaleita. Rasvaa palautusjuoman kanssa ei tulisi samanaikaisesti tarjoilla, Emmi neuvoo.

Ennen kuin palautusjuomaa aletaan käyttää tositilanteissa, koira tulisi totuttaa juoman koostumukseen ja makuun etukäteen joko lepokaudella tai viikkotreenien yhteydessä. Pahimmassa tapauksessa uudesta kokeilusta aiheutuvat vatsanväänteet pilaavat tärkeän kilpailupäivän tai treeniviikonlopun. Nesteytys- ja palautusrutiineihin kannattaa siis totutella maltilla.

”Hyvät drinkit oli Emmi mulle sekoitellut, tykkäsin kyllä! Musta tuntuu, että se selkeästi ymmärtää mua, koska tällaista soppaa mulle ei ole tajuttu aikaisemmin tarjoilla. Toivottavasti tuo ihminen ottaa nyt nämä vinkit käyttöön. Erityisesti tuohon palautusjuomaan voisin totutella vaikka joka päivä ihan varmuuden vuoksi… Kivoja treenihetkiä kaikille, nautitaan kesästä ja yhteisestä tekemisestä meidän ihmisten kanssa!”

 

Postaussarjan seuraavassa osassa jatketaan ruokavalion hienosäätöä ja puhutaan urheilukoiran lisäravinteista.

Lue postaussarjan edelliset osat:
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 1: aloitustapaaminen
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 2: perusruokavalio kuntoon

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 2: perusruokavalio kuntoon

Yhteistyössä: Carnin

”Moi! Viimeksi oli puhetta että mulla alkoi tämmöinen ravitsemusvalmennus, ja että lisää ruokaa ei tippunut. Joo, mun mielestä annokset on ihan yhtä surkean pieniä kuin ennenkin. Niihin lisätään aina jotain jauhoja ja öljyjä purkeista ja pulloista, ja sillä aikaa kun niitä laitetaan, ehdin edelleen kuolata lammikot lattialle. Sinänsä mun mielestä turhaa, kun se ruoan saaminen sitten kestää kauemmin… ainakin pari sekuntia, mutta se on nälkäisen koiran elämässä pitkä aika se!

Mun ihminen sai palautetta mun syömisistä, siis muutakin kuin että olen ollut ruoka-aikaan kotona. Lukekaa eteenpäin, niin saatte tietää, mitä mun kupin sisällöstä kommentoitiin.”

Valloittava Lempi on aloittanut lemmikkien ravitsemusneuvoja Emmi Heikkisen opastuksessa urheilukoiran ravitsemusvalmennuksen. Edellisessä postauksessa käytiin läpi, mitä kuuden kuukauden pituinen ravitsemusvalmennus pitää sisällään. Tässä postauksessa sukelletaan tarkemmin Lempin ruokapäiväkirjaan ja käydään läpi, millaisia muutoksia Emmi ehdotti Lempin ruokintaan.

Näin Lempi syö: ruokavalion perustana täysravinto

Aloitustapaamista varten Lempin saamista ruoista ja ruokamääristä pidettiin kirjaa kahden viikon ajan. Ruokapäiväkirja paljastaa, että Lempin ruokavalio koostuu pääasiassa tuoreaterioista ja laadukkaasta kuivaruoasta, joita koira saa joka päivä. Täydennykseksi Lempille annetaan päivittäin 1–2 tl ravintoöljyä, Zincbalans-sinkkilisää, Jointbalans-nivelravinnetta, E- ja B-balansia sekä vaihtelevasti Pectbalans-maitohappobakteereita. Paljon treenaavalla Lempillä myös koulutusherkut ovat olennainen osa päivittäistä ruokavaliota.

Huomio treeniherkkujen määrään

Ruokapäiväkirjan perusteella Emmi laski tarkasti Lempin energian, proteiinin ja rasvan sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden keskimääräisen päivittäisen saannin, ja saantia verrattiin urheilevan koiran tarpeisiin.

– Ravintolaskelmien perusteella Lempin perusruokavalio on ihan hyvällä mallilla. Tässä vaiheessa kiinnittäisin eniten huomiota treeniherkkujen määrään. Ruokapäiväkirja paljastaa, että 10-65 % päivittäisestä energiasta tulee koulutusherkuista, ja jos niiden osuus on jatkuvasti korkea, niin ylipainoa saattaa kertyä salakavalasti, Emmi kommentoi.

Kun koulutusherkkujen määrä on suuri, kannattaa erityistä huomiota kiinnittää treeniherkkujen laatuun. Lempi käyttää treeninameinaan alun perin koiran täysravinnoksi tarkoitettua puolikosteaa ruokaa, joka on esimerkiksi nakkeja ja lihapullia huomattavasti terveellisempi, mutta kuitenkin erittäin maistuva vaihtoehto.

Lempi saa ohjeeksi syödä kaksi kertaa päivässä, mutta jos treeniherkkujen määrä nousee kovin suureksi, niin toista päivän aterioista ei ole välttämätöntä antaa kupista.

Ruokintatekniikasta Emmi ohjeistaa, että treenipäivinä Lempille ei anneta ruokaa 6–8 tuntiin ennen suoritusta, ettei mahalaukussa oleva ruokamassa nouse pahimmassa tapauksessa takaisin ylös. Treenien jälkeen ruokaa voi antaa aikaisintaan tunnin tai parin päästä.

Pieni nosto proteiinin saantiin

Toinen muutosehdotus koskee ruokavalion proteiinin määrää, sitä Emmi kehottaa hieman lisäämään. Lempillä on tilapäisesti keväällä ollut sairastumisen seurauksena ajanjakso, jolloin liikkuminen ja treenaaminen on ollut aikaisempaa vähäisempää.  Tämä sekä sairastumisen vaatima lääkitys seurauksineen näkyy myös koiran lihaskunnossa.

– Lempin ruokavaliossa proteiinin määrä ei ole kovin korkea, vaan se vastaa lähinnä urheilevan koiran ylläpitotason suositusmäärää. Lihaskunnon tukemiseksi proteiinin saantia voisi hieman nostaa, ainakin väliaikaisesti, Emmi neuvoo.

Lempin kohdalla proteiinin määrän lisäämiseksi riittää tuoreaterioiden vaihtaminen lihaisampiin versioihin. Vaihtoehtoisesti proteiinin saantia voi lisätä kananmunilla, jos Lempin vatsa niitä kestää. Aikaisemmin Lempi on saanut päivittäin raakaa lihaa, mutta se on nyt jätetty sairastumisen myötä pois ja korvattu kypsennetyillä tuotteilla.

Lisistä päällekkäiset pois

Lisäravinteista Emmi ohjeistaa jättämään erillisen E-vitamiinilisän pois, mikäli sitä on lisätty runsaasti jo koiran saamaan ravintoöljyyn. Lempi käyttää vaihdellen muutamaa eri öljyvalmistetta, ja vähemmän E-vitamiinia sisältävien öljyjen kanssa E-balansia voi edelleen käyttää. Zincbalansin antamista Emmi suosittelee jatkamaan ainakin niin kauan, että Lempin turkki palautuu entiselleen sen syömän lääkekuurin ja karvanlähtöajan jäljiltä. Sen jälkeen lisäsinkin tarpeellisuutta voidaan tarkastella uudelleen. Jointbalansin, B-balansin ja Pectbalansin Emmi neuvoo pitämään jatkossakin mukana Lempin ruokavaliossa.

”Semmoiset terveiset tuli. Treeniherkkuja kyllä meneekin aika paljon, kun nyt olen taas saanut treenata aika paljon ja ulkona onkin ollut mainiot kelit pihalla harjoitteluun. Välillä tulee oikein hiki! Toivotaan että tämä treenikausi jatkuu ja herkkujen määräkin pysyy samalla korkealla tasolla… Palataan!”

Postaussarjan seuraavassa osassa aloitetaan ruokavalion hienosäätö ja perehdytään palautus- ja nesteytysjuomiin.

Lue postaussarjan edelliset osat:
Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 1: aloitustapaaminen

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus, osa 1: aloitustapaaminen

Yhteistyössä: Carnin

Moi vaan kaikki! Mulla on alkanut tässä alkuvuodesta uusi mielenkiintoinen treenijuttu. Kun meille harrastuskoirille ja meidän ohjaajille on tarjolla kaikenlaisia lajivalmennuksia, niin mä aloitin sitten semmoisten lisäksi myös ravitsemusvalmennuksen. Ekaksi ajattelin tietysti että kuinka hienoa, ravitsemus on ruokaa ja kun tokovalmennuksessa tokoillaan ja agilityvalmennuksessa harjoitellaan niitä estejuttuja, niin tässä ravitsemusvalmennuksessa varmastikin syödään vielä enemmän kuin aikaisemmin! No sitten mulle kummiskin selvisi, että ei se ihan niin mennytkään… Mutta lukekaa lisää niin kerron miten se meni!

Aktiivisesti muun muassa tokoa ja palveluskoiralajeja treenaava Lempi aloittaa lemmikkien ravitsemusneuvoja Emmi Heikkisen ohjauksessa urheilukoiran ravitsemusvalmennuksen, jotta Lempin ruokavalio ja sen myötä myös suorituskyky saadaan hiottua huippuunsa. Ravitsemus on todella tärkeässä asemassa koiran suorituskyvyn ja palautumisen kannalta, varsinkin kun kyseessä on paljon treenaava yksilö. Lempi on aktiivisuudestaan huolimatta erittäin energiataloudellinen nuori koira, joka tulee toimeen painoonsa nähden melko pienellä ruokamäärällä. Tällöin syödyn ravinnon laadulla on entistä suurempi merkitys, jotta se varmasti sisältää kaiken, mitä aktiivinen koira kunnossa pysyäkseen tarvitsee.

Urheilukoiran ravitsemusvalmennus kestää yhteensä kuusi kuukautta ja se sisältää kolme tapaamiskertaa. Ensin laitetaan koiran perusruokavalio kuntoon, ja sen jälkeen lähdetään tekemään hienosäätöjä ottamalla mukaan esimerkiksi palautus- ja nesteytysjuomia sekä tarvittavia lisäravinteita. Koska kaikki koirat ovat yksilöitä, ruokavaliota ei yleensä saada heti kerralla viilattua täydelliseksi, vaan ruokamääriä ja lisäravinteita on usein tarpeen säätää matkan varrella. Kuuden kuukauden aikana nähdään hyvin, miten toteutetut muutokset vaikuttavat koiran suorituskykyyn ja palautumiseen.

Aloitustapaamista varten Lempi on pitänyt ruokapäivää viikon ajan. Ruokapäiväkirjaan on kirjattu tarkasti kaikki, mitä Lempi on viikon aikana syönyt. Perusruokien ohella päiväkirjaan on kirjattu myös treeneissä käytettyjen ruokapalkkioiden määrä sekä kaikenlaiset energiapitoisemmat puruluut ja muut mahdolliset välipalat. Ruokapäiväkirjan avulla kartoitetaan Lempin nykyinen ruokavalio ja saadaan selville, minkälaisia muutoksia siihen olisi tarpeen tehdä. Myös koiran lihavuuskunto ja ulkoinen vointi huomioidaan ruokintasuunnitelman laatimisessa. Aloitustapaamisessa todettiin, että Lempi on ainakin ollut ruoka-aikaan riittävästi kotona, eli energiaa se on ruoastaan saanut riittävästi. Mikäli Lempillä olisi meneillään aktiivinen kisakausi, olisi painoa syytä pudottaa hieman, mutta treenikaudelle paino on ihan sopiva, kunhan se ei nykyisestä enää nouse.

– Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia muutoksia Lempin ruokavalioon ehdotetaan. Aika paljon olen tietysti itsekin tekemisissä näiden ruoka-asioiden kanssa, mutta vuosien varrella ruokamerkit ja ruokamäärät ovat vaihdelleet, eikä niistä ole tullut tehtyä kovin täsmällisiä laskelmia. Katsotaan, miten valmennus näkyy Lempin voinnissa, pohtii Lempin omistaja Maiju Ojamies.

Niin, kuten kuulitte, niin ruokaa ei tippunut lisää! Se oli melkoinen pettymys. Pääasia kuitenkin on että saan aktiivisesti touhuta kaikkea jatkossakin, ja jos tämä valmennus auttaa siinä että pääsen treenaamaan kaikenlaista ja pysyn hyvässä kunnossa, niin ookoo sitten. Odotan mielenkiinnolla jatkoa! Nyt päiväunille… palataan asiaan!

 

Postaussarjan seuraavassa osassa käydään läpi, minkälaisia muutoksia Lempin perusruokavalioon tehtiin ruokapäiväkirjan tarkastelun perusteella.

Ideoita kotiaktivointiin

”Lempi tässä moi!

Toissa viikolla PRObalansin Facebook-sivulla olleessa arvonnassa teiltä tuli mahtavia ideoita siitä, mitä kaikkea kivaa kotona tai kotinurkilla voi tehdä, vaikka treenit olisi peruttu ja treenihallit suljettuna. Lupasin palata niihin vielä, joten kokosin niistä muistilistan, jos joku kaipaa ideoita koiran – ja miksei myös kissan, kun yksi sellainenkin mulle kirjoitteli – aktivointiin. Kas tässä!

Haluan vielä erikseen mainita, että mun henkilökohtaisia suosikkeja oli maininta omatoimisesta arvoaarteen etsinnästä, kun joku teistä näppäristä lukijoista oli onnistunut löytämään ihan oikeaa rahaa. Kirurgiset toimenpiteet pehmoleluilla oli myös ihan loistava idea. Tätä treenaankin säännöllisesti, mutta mulla ei kai vielä ole sellaista kandidaatin tutkintoa pehmoeläinlääketieteestä mitä sillä lukijalla oli. Myös niin kovin ajankohtainen vessapaperin varastaminen oli hyvä idea, sillä koskaanhan ei tiedä, milloin sitä kannattaa itselläkin olla jemmassa tällaisina aikoina!

Mutta tässä on nyt tarjolla myös niitä ihmisten enemmän kannustamia ideoita ohjattuun aktivointiin. Lisää ideoita löytyy lukuisilta verkkokursseilta, joita on nyt paljon tarjolla kaikissa harrastuslajeissa ja myös ihan pienille pennuille kaikenlaisten elämän perustaitojen opettelua varten.”

Nenänkäyttöön, ruoan etsintään ja syömiseen liittyvät tehtävät

– Erilaiset aktivointi- ja älypelit (namit aktivointipallossa, -matossa tai -kupissa tai Kongissa)
– Piilotettujen tai lattialle/maastoon heitettyjen namien etsintä
– Aarteen- tai rahanetsintä
– Esine-etsintä (esim. avaimien, kolikoiden tai pikkuesineiden etsiminen)
– Noseworkin treenaus
– Puruluiden syöminen

Uusien tehtävien, kepposten ja temppujen opettelu

– Luopumisharjoittelu
– Vihje-erottelu
– Omaehtoisten käsittelytoimenpiteiden harjoittelu, esim. kauluriin tai kynsien leikkaukseen totuttelu
– Tulevan avustajakoiran aputassuharjoittelu
– Ovien ja kaapinovien sulkeminen
– Lelujen levittely ympäriinsä ja kerääminen takaisin (jos vain levittelee ympäriinsä, kerääminen aktivoi omistajaa!)
– Matalaan laatikkoon meneminen
– Purkkien pinoaminen
– Kellon soittaminen
– Sukkien riisuminen omistajan jaloista
– Kuonokosketus omistajan käteen tai etusormeen

Erilaisiin koiraharrastuksiin liittyvät lajitreenit sisällä

– Tokon kotitreenit (kapulan pito, nouto, perusasento, kaukokäskyt, eteenmenon alkeet)
– Rally-tokon kylttitehtävät ja takapäänkäytön harjoittelu
– Koiratanssin temput
– Agilityn lähtötreenit ja suuntakäskyjen ja kontaktitreenien alkeet
– PK-hakukoiran haukkuilmaisun opettelu
– Esineilmaisun harjoittelu

Kehonhallinta ja -huolto

– Kehonhallintaan ja hahmottamiseen liittyvä jumppa ja temput
– Takapään käytön tehostamiseen ja hahmottamiseen tähtäävät harjoitukset
– Doboilu ja dogbic
– Hieronta ja venyttely

Ulkoaktiviteetteja erilaisten lajitreenien lisäksi

– Peruskunnon kohotus lenkkeilemällä vaihtelevissa maastoissa
– Hiekkakuopalla juoksutus
– Canicross
– Puunrungoilla, kannoilla ja kivillä kiipeily ja tasapainoilu, puiden kiertäminen ja niiden välistä pujottelu
– Hyppytekniikkaharjoitukset
– Frisbee- ja palloleikit

”Muistakaa pyytää teidän ihmisiä miettimään, mikä tekeminen on just teille sopivaa ja turvallista. Mä en esimerkiksi saa tehdä mitään sellaista missä otan suuhun pieniä esineitä, koska – tämä nyt on vähän noloa paljastaa – olen kuulemma vähän sellainen hätähousu, että saattaisin helposti nielaista ne. Olen harjoitellut etsimään pieniä esineitä matolta ja pihalta, mutta en saa ottaa niitä suuhun, vaan näytän ne ihmisille menemällä maahan niiden viereen, sitä kutsutaan kai joksikin ilmaisuksi.

Olitte myös tosi ilahduttavasti osallistuneet ihmisten ihan oikeisiin töihin, joko etä-sellaisiin tai sitten muihin, kuten hevosten hoitoon tai traktorikuskin hommiin. Ihmisten kanssa seurusteluhan on tavallaan meidän koirien päähommaa, vaikka tietysti me tykätään myös välillä seurustella lajitoveriemme kanssa. Myös koiralle luontaisesti kuuluvat tarkkailu- ja vahtimishommat ovat tärkeitä. Ikkunasta voi vahtia vaikkapa naapureita, tai niiden puuttuessa lintuja tai jäniksiä. Omassa taloudessa tarkkailua saattavat vaatia vaikka pentulaatikon asukkaat tai sitten pienet ihmislapset.

Kaiken aktiviteetin keskellä ei tietenkään saa unohtaa lepoa. Auringossa loikoilu, rapsuteltavana ja siliteltävänä tai sylissä oleminen, niille jotka sellaisesta tykkää, tai ihan vaan lepääminen ja nukkuminen ovat tärkeitä, ja tätä me koirat tarvitaan yllättävän monta tuntia vuorokaudessa.

Aiemmin mä oon tässä mun blogissa kertonut lähinnä ruoka-asioista. Kuten näistä teiltä tulleista vinkeistä huomaa, hyvä koiranelämä kuitenkin on paljon muutakin kuin syömistä. Multa kysyttiin jokin aika sitten, tiedänkö mä mitä se ”pro balans” tarkoittaa. No en tiennyt, mutta selvitin näppäränä, että pro on kuulemma jonkun puolesta, ja se balans on tasapaino. Ja kuulemma meidän koirien elämässä pitäisi olla tasapainoa muussakin kuin noissa jumppahommissa, esimerkiksi levossa ja aktiviteeteissa. Siis miksi ei muka voi vaan juosta täysiä, treenata ja syödä koko ajan – tai siis aina jotain noista kerrallaan, en ymmärrä…

Niin, mitä ne hyvään koiranelämään kuuluvat jutut on? Sen mä lupaan teille, lukijat, selvittää tulevien viikkojen ja kuukausien aikana. Kirjoittelen siis jatkossa muustakin kuin lempiasiastani ruoasta ja syömisestä. Olkaahan kuulolla!”

Tassut kuntoon

Oon kuullut että joillakin lenkkeily ja harrastaminen käy vähän tassujen päälle. Ajattelin jakaa teille tällaisen pienen tietopaketin, jotta kaikki pystyisivät nauttimaan kivasta tekemisestä ilman tassuongelmia.

more ”Tassut kuntoon”

Multibalans uudistui!

Tähän ikään mennessä oon oppinut, että ruokaa on monenlaista. Jos haluutte tietää miksi me koirat ei voida syödä vaikka ihan pelkästään sitä pakastimesta tulevaa raakaa lihaa, pyysin mun kaveria Emmi Heikkistä kertomaan teille lisää aiheesta.

more ”Multibalans uudistui!”

Lempin joulu

Ootteko huomanneet, että viime aikoina on hössötetty ihan kamalasti jostain joulusta? Mä ajattelin, että nyt on hyvä hetki jakaa muutama hyväksi havaittu vinkki, joilla joulun vietto sujuu leppoisasti niin meiltä koirilta kuin meidän ihmisiltäkin.

more ”Lempin joulu”