”Lempi tässä moi!
Lomat on lomailtu ja kesän helteet löhöilty. Ja onneksi myös vähän treenattu ja kilpailtukin! Minäkin pääsin Probalans-tiimin matkassa paikalle Mikkelissä heinäkuussa järjesttyihin tokon SM-kilpailuihin. Siellä toinen toistaan tottelevaisemmat koirat ottivat mittaa toisistaan aika hurjassa helteessä järjestetyissä kisoissa. Reilua kuukautta myöhemmin kilpailtiin tokon maailmanmestaruuksista Sveitsissä. Niitä kisoja jouduin seuraamaan kotisohvalta livestreamin välityksellä.
Sekä Suomen- että maailmanmestarin tittelit tulivatkin tänä vuonna samaan perheeseen, kun helsinkiläinen Maarit Hellman voitti ensin suomenmestaruuden 9-vuotiaan bordercollie Stjernen (Stjerne) kanssa. Maailmanmestariksi kruunattiin myöskin Maaritin ohjaama vasta 3-vuotias Gwen (Unlimited Star Gwen), joka on Stjernen pentu. Aika hurjaa!
Siinä voisi sanoa tokogeenien olevan kohdallaan! Mutta keitä nämä tokohirmut oikein ovat? Omasta kokemuksesta tiedän, että ainakin söpöjä ja kilttejä. Ja Gwen juoksee ihan tosi lujaa, ollaan joskus toisiamme metsässä vähän kiritetty… Maarit taas tunnetaan aina iloisena ja positiivisena, toisia tsemppaavana ja reiluna kilpailijana ja myös kannustavana kouluttajana.
Lukijan vinkistä lähdin haastattelureissulle. Jatkakaa siis lukemista!”
”Moikka, kiva kun sain teitä haastatella. Kerrotko lyhyesti itsestäsi ja tokotaustastasi. Harrastetaanko teillä jotain muutakin kuin tokoa tällä hetkellä?”
Olen Maarit Hellman ja asun Helsingissä. Tokoharrastuksen aloitin ensimmäisen bordercollieni kanssa vuonna 2010. Osa koirista käy lampailla, kun vaan aikataulut sallivat. Tokoharrastus vie koirieni treeniaikaa sen verran paljon, ettei oikein muita lajeja pysty järkevästi harrastamaan, koska haluan, että koirilla on myös muuta elämää kuin treenaaminen.
”Maailmanmestari Gwen on oma kasvattisi ja sen äiti Stjerne voitti heinäkuussa tokon Suomenmestaruuden. Kerrotko vähän koiristasi, ja mitä muita koiria sinulla on kotona?”
Stjerne on jo yhdeksänvuotias, mutta vielä hyvin pirteässä kunnossa. Stjerne on ollut helppo koira kaikin puolin: se on arjessa mutkaton ja ystävällinen kaikille, samoin treenaaminen on kevyttä ja helppoa. Minulla on kolme Stjernen jälkeläistä: 3-vuotias Gwen, pian 2-vuotias Kylie sekä Olivia, joka on vasta kolmikuinen pentu. Myös Gwenin isä oli minun koirani, mutta nyt Andy asuu muualla.
Gwen on hauskasti vanhempiensa sekoitus. Se on tuntunut alusta asti hyvin tutulta kouluttaa. Gwenin yksi vahvuuksista on se, että se tekee liikkeet riittävän vauhdikkaasti luonnostaan, eikä sitä ole tarvinnut koskaan hetsata tai yllyttää juoksemaan kovempaa. Samalla se on myös aika tarkka ja sille pystyy opettamaan hyvin pieniä yksityiskohtia ilman, että se turhautuu. Lenkillä Stjerne ja Gwen ovat hyvin erilaisia. Stjerne pörrää lähellä ja mielellään leikkisi minun kanssani, kun taas Gwen nauttii juoksemisesta. Kotiväki kutsuukin Gweniä 10 000 metrin pikajuoksijaksi.
Tällä hetkellä minulla on kuudes oma tokokoira ja treenaan aktiivisesti neljää koiraa. On todella kiinnostavaa treenata kolmen Stjernen jälkeläisen kanssa, joilla eri isät. Näin pääsee tarkastelemaan geenien vaikutusta ihan käytännön tasolla!
”Kiinnostavaa! No millaiset koirat sinua miellyttävät ja mitä ominaisuuksia niissä arvostat – näitä piirteitä varmaan löytyy omista koiristasi. Osaatko mainita jotain niiden erityisiä vahvuuksia kouluttavuuden ja tokon harrastamisen kannalta?”
Pidän kilteistä ja söpöistä koirista. Koira saa olla myös herkkä, pelokkuus sen sijaan on hankala ominaisuus. Olen visuaalinen ihminen ja minulle merkitsee ehkäpä keskimääräistä enemmän se miltä koira näyttää työskennellessään, miten se liikkuu ja millainen ilme sillä on. Tottakai myös työskentelymoottori on tärkeä ominaisuus koiralla. Jos koira on helposti motivoitavissa, ohjaajana pääsee vähemmällä, kun ei tarvitse niin kovasti raapia päätään miettiessään miten saa koiran työskentelemään.
”No kerro meille, mikä on menestyksesi salaisuus? Miten treenaat, ja mitä erityisesti painotat?”
Treenaan tunteella – menen aika paljon oman fiiliksen mukaan. Minulle on tärkeää olla aito ja rehellinen koiralle. Jos huomaan olleeni epäreilu, se tunne kyllä valvottaa seuraavana yönä. Treenimäärä ei ole kovin suuri. Yritän välttää turhia treenejä, vaikka kyllä toki niitäkin pääsee livahtamaan mukaan. Tarkoitukseni on tehdä treenistä aina jotenkin uudenlainen koiralle, mutta kuitenkin niin, että se on suhteutettu oikein koiran kehitystasoon. Liian vaikea treeni lannistaa koiraa.
”Fiksua pohdintaa näin koiran näkökulmasta – ei ihme, että tulosta tulee. Olisiko sinulla vielä jotain muuta, mitä olet miettinyt kesän kilpailuihin tai hienoon menestykseen liittyen?”
Taas on kesän aikana tullut mietittyä miten hyvä tuuri minulla onkaan, kun saan treenata ja kisata useamman niin hyvin itselleni sopivan koiran kanssa. Jännä juttu, Stjerne on jo 9-vuotias ja vielä yhä muistan joka päivä Stjernen kasvattajaa kiitollisena siitä, että luotti minuun ja uskalsi päästää Stjernen Tanskasta luokseni tänne Suomeen.
”Kiitos paljon haastattelusta Maarit, ja valtavan suuret onnittelut vielä! Siihen 10 000 metrin pikajuoksuun kyllä haastaisin Gwenin joskus kun tavataan, mutta ehkä täytyy vähän treenata sitä ennen… joten kuulemisiin!”
