Tunnelmia TOKO:n MM-kilpailuista
Arvatkaa mitä – mun oma ihminen Maiju pääsi mukaan Suomen edustusjoukkueeseen TOKO:n MM-kisoihin kisakaverinaan meidän Ihme! Kiinnostaisiko teitä kuulla, miten kaksikon reissu sujui?
”Tänään onkin luvassa jänniä juttuja! TOKO:n MM-kisat käytiin 4.-7.7.2019 Tsekissä, ja mun oma ihminen Maiju pääsi osallistumaan kisoihin Suomen edustusjoukkueessa meidän Ihmeen kanssa. Mä en kuitenkaan ollut mukana reissulla, mikä mun mielestä on todella epäreilua. No, ehkä ehdin mukaan joskus toisella kerralla.
Ajattelin kuitenkin, että teitä lukijoita saattaisi kiinnostaa, miten Maijun ja Ihmeen kisareissu sujui. Senpä takia jututin vähän näitä kahta, jotta tekin pääsette lukemaan MM-kisatunnelmia. Eli täältä pesee! ”
Kuva: Dalibor Sosna
”Kertokaapas nyt kaikille, keitä olette?”
Olen Maiju ja työskentelen Vitabalansilla eläintuotteiden myyntiedustajana. Vapaa-aikani sujuu myös pitkälti koiramaisissa merkeissä: minulla on tällä hetkellä kotona kolme koiraa, joista kahden kanssa treenataan ja lenkkeillään aktiivisesti. Olen lisäksi mukana seuratoiminnassa ja koulutan jonkin verran.
Kisakaverini Ihme (FI TVA FI AVA EK1 JK1 Tending Mirage) on pian 8 vuotta täyttävä bordercollienarttu. Se tuli minulle alun perin harrastuskaveriksi TOKO:on ja agilityyn mutta on osoittautunut todelliseksi monitoimikoiraksi, jonka kanssa olemme innostuneet kisaamaan myös PK-lajeissa sekä rally-tokossa, ja koiratanssiakin se on kisannut yhden kilpailun verran. Ihme on työlinjaiseksi bordercollieksi melko rauhallinen ja vakaa koira, joka on kuitenkin aina innolla lähdössä mukaani kaikkialle ja kaikkeen tekemiseen.
”Miten olette päätyneet TOKO-harrastuksen pariin?”
Oma TOKO-harrastukseni on alkanut kymmenisen vuotta sitten jo edesmenneen Elli-westien (FI TVA BH RTK3 Geroshine Cayenne) kanssa aivan alkeista: suuren osan asioista opiskelin silloin yksin kotona lajia käsittelevästä kirjasta, ja paljon virheitä tulikin tehtyä koulutuksessa… Innostuimme molemmat, koira ja minä, harrastuksesta kuitenkin kovasti. Halusinkin seuraavaksi harrastuskoiraksi sellaisen, jonka kanssa voisin päästä lajissa hieman pitemmälle – koiran, jonka fysiikka olisi paremmin soveltuva pitemmän päälle fyysisesti vaativaankin treenaamiseen.
”Kuinka MM-kisareissunne oikein sujui?”
MM-kisat järjestettiin Tsekissä, lähellä Prahaa sijaitsevassa Kladnon kaupungissa heinäkuun alussa. Kilpailupaikkana toimi paikallinen yleisurheilukenttä. Juuri ennen kisaviikonloppua Keski-Euroopassa oli valtava ennätyksellinen helleaalto, ja jännitimme ennen reissuun lähtöä, ehtivätkö helteet loppua. Onneksi sää kuitenkin viileni kisojen ajaksi suomalaisittainkin ihan siedettäväksi. Etukäteen minua hieman mietitytti myös Ihmeen lennättäminen koneen ruumassa, koska nämä olivat sen ensimmäiset lennot koskaan. Kaikki sujui kuitenkin niiden suhteen oikein hyvin.
Oma suoritusvuoromme oli perjantaina iltapäivällä, kyseisen kilpailupäivän viimeisten koirakoiden joukossa. Ihme vaikutti virkeältä ja fokusoituneelta, ja oli hienoa päästä kehään satojen ihmisten katsellessa. Harmillisesti heti ensimmäisessä yksilöliikkeessä meille kuitenkin tuli todella kallis virhe: Ihmeelle tuli jostakin kummallisesta syystä pieni ajatuskatkos ja se ohitti kiertohyppynoudossa palatessaan hypyn, mikä tarkoittaa liikkeen menemistä nollille. Pystyin kuitenkin yllättävän hyvin keskittymään loppuihin liikkeisiin ja teimme ne hyvällä fiiliksellä, eikä niissä enää sattunut koiralle mitään varsinaisia virheitä.
Tällaista koiran kanssa harrastaminen ja kilpaileminen on – se pitää nöyränä, koska mitä vaan voi sattua. Vaikka menestystä ei tullutkaan, reissusta jäi hienot muistot ja Suomen joukkueella oli valtavan hyvä joukkuehenki ja mukava porukka.
”Mitäs tämmöiseen kisareissuun valmistautuminen piti sisällään?”
Reissuun valmistauduimme totta kai treenaamalla paljon, sekä yksin että isommalla porukalla järjestetyissä kehätreeneissä ja joukkueen porukalla. Ihme kävi myös huollettavana fysioterapeutilla ja osteopaatilla normaalia tiheämmin alkukesän aikana, ja sitä hierottiin myös kotona. Muut harrastuslajit, erityisesti fyysisesti vaativa agility, jätettiin pois ohjelmistosta sen jälkeen kun kuulimme keväällä maajoukkueeseen pääsystä. Matkaa varten piti myös hankkia lemmikkipassi ja huolehtia kuntoon vaaditut rokotukset ja loishäädöt Keski-Euroopan runsaan punkkikannan ja muiden ötököiden varalta.
Ruokinnassa siirryimme jonkin aikaa ennen reissua pelkkään nappulaan, vaikka normaalisti ruokintaan kuuluu sekä raakaa lihaa että kuivamuonaa. Nappularuokintaa täydennettiin ZINCbalans-sinkkilisällä sekä rasvahappovalmisteilla kuten aikaisemminkin. Vatsa- ja suolisto-ongelmien välttämiseksi reissulla Ihme sai myös PECTbalans-maitohappobakteerivalmistetta päivittäin. Sen antaminen aloitettiin jo pari viikkoa ennen reissua ja sitä jatkettiin koko matkan ajan, ja onneksi mitään vatsaongelmia ei matkan aikana tullut.
Kuva: Dalibor Sosna
”Vautsi, Maijun ja Ihmeen reissu kuulosti kyllä mun korviin tosi hienolta kokemukselta! Mun viikko täällä koti-Suomessa meni ihan mukavasti, tein kotona pihahommia ja kävin lenkillä, mutta treenaamaan en sinä aikana päässyt. Kun reissun jälkeen kaivettiin treenikassi esille, olin niin iloinen että meinasin revetä liitoksistani ja sitä kesti monet treenit. Mahtavaa, että pääsee taas tekemään! Nyt taidan kuitenkin mennä jatkamaan puruluun syöntiä. Heippa!”
