Tokon hallitsevat suomenmestarit
”Lempi tässä moi!
Palataan taas teidän juttutoiveisiin. Tällä kertaa käväisin haastattelemassa tokon eli tottelevaisuuskokeen hallitsevia suomenmestareita eli Veeraa ja labradorinnoutaja Vinkkiä. Veera se taisi kyllä kysymyksiin etupäässä vastailla. Lukekaahan eteenpäin!”
”Mun lukijoita kiinnostaa, keitä olette? Millainen tyyppi tuo tosi tottelevainen Vinkki oikein on, ja onko sen kouluttamisessa ollut jotakin erityistä?”
Olen Veera Pelkonen, koiraharrastaja ja Riemurekku-yrityksen sivutoiminen koira-alan yrittäjä. Vinkki (Vauhtimetsän Hyvä Tuuli) on oma kasvattini, kuusivuotias metsästyslinjainen labradorinnoutaja. Vinkin ja minun yhteinen elo alkoi Vinkin ensimmäisestä elinhetkestä. Tunnemme toisemme aika perinpohjaisesti, ja voisin kuvailla Vinkkiä pitkästi. Tokokoirana Vinkki on muun muassa innokas, hyvin keskittymiskykyinen, ajatteleva, oppivainen, tarkka ja tottelevainen. Vinkki omaa upean kyvyn säädellä omaa viretilaansa tehtävään sopivaksi. Sille ei tuota vaikeuksia tehdä tarkkuutta vaativaa liikettä heti vauhdikkaan liikkeen jälkeen tai toisinpäin. Vinkin mielestä toko on mielekästä ja tärkeää työtä, joka pitää suorittaa hyvin.
”Vau, Vinkki kuulostaa aika makealta tyypiltä. Onko sinulla ollut koiria aikaisemmin ja mitä olet niiden kanssa harrastanut?”
Vuonna 1994 tuli ensimmäinen koira, joka oli collien ja lapinkoiran sekoitus. Sen jälkeen minulla on ollut metsästyslinjaisia labradorinnoutajia. En halua omistaa suurta laumaa kerrallaan, koska tahdon kyetä tarjoamaan koirilleni paljon yksilöllistä huomiota, aktiviteettia, liikuntaa ja huoltoa. Koiria minulla on kuitenkin ollut jo useampi, ja tällä hetkellä omistan Vinkin lisäksi sen emän. Myös sen kanssa saavutin aikanaan paljon, muun muassa varakoirakkopaikan tokon MM-kisoihin. Harrastuksiin on aktiivisesti mahtunut toko, rodunomaisista kokeista nome-b ja wt, palveluskoirajälki, rallytoko ja nosework. Näiden lisäksi olen päässyt käytännössä kokeilemaan tai pienesti harrastamaan myös metsästystä, vepeä, mejää, hakua, raunioita, agilitya, vetokoiralajeja, suojelua ja koiratanssia.
”No olettepa ihan hurjasti tehneet kaikkea, siinä varmasti kehittyy ja oppii kaksijalkainenkin kouluttajana jatkuvasti. Entä kilpailut, kuinka valmistaudutte normaalisti kisoihin? Kuinka valmistautuminen tähän SM-kokeeseen sujui ja oliko siinä jotakin erityistä?”
Valmistaudun miettimällä, mitä erityisesti pitää treenata ennen koetta, ja huolehtimalla, että koiran terveydentila on mahdollisimman hyvä. Korona aiheutti erikoisen tilanteen valmistautumiseen. Vasta ilmoittautumisajan viimeisillä hetkillä uskoin, että koe todennäköisesti toteutuu ja ilmoittauduin mukaan. Kutsukirjeestä löytyi käsky käyttää hengityssuojainta ryhmäliikkeiden aikana. Tätä pääsin vain kertaalleen treenaamaan, mutta Vinkkiä ei onneksi hengityssuojaimen taakse piilotettu naamani hämmästyttänyt. Parhaat treenimahdollisuudet sijaitsevat noin 300 km päässä tämänhetkisestä asuinpaikastamme. Koronan ja kiireiden vuoksi emme päässeet niistä juurikaan nauttimaan, vaan treenasimme keskenämme ja satunnaisesti yksittäisen kaverin kanssa.
”Eli menestyä voi vaikka ei olisikaan lähietäisyydellä monta hienoa sisähallia ja isoa treeniporukkaa, kun vaan treenaa hyvin ja ahkerasti! No sitten lukijoita varmasti kiinnostaa, mikä on sulle erityisen tärkeää ja lähellä sydäntä tokossa ja treenaamisessa?”
Minulle tärkeintä tokossa ja treenaamisessa on sen tuottama ilo. Elämässä on tarpeeksi inhottavia ja ikäviä asioita, joten harrastamisen pitää mielestäni tuottaa positiivisia tuntemuksia. Vinkki rakastaa sitä, kun pääsee tekemään ”töitä” ja ansaitsemaan palkkaa sekä kehuja. Itse ihastelen koiran oppiessa taitavammaksi ja nähdessäni koiran onnellisuusasteen nousevan. Treenaan paljon, tavoitteellisesti ja epämiellyttävissäkin olosuhteissa. Joskus itselleni tulee tokoähky, joka paranee keskittymällä muihin lajeihin, pitämällä taukoa tai miettimällä tavoitteita. Tokossa tykkään siitä, että tiedän tarkasti mihin pyrin, saan tarkkaa palautetta tekemisestämme ja ahkera harjoittelu tuottaa onnistumisia. Lisäksi tokoa pystyy kivasti treenaamaan yksinkin ja sulan maan aikana monessa paikassa.
”Kuulostaa hyvältä, treenaamisesta täytyy nauttia, siitä oon ehdottomasti samaa mieltä! No kuinka Vinkki sitten pysyy optimaalisessa treeni- ja kisakunnossa?”
Huolehdin riittävän hyvästä peruskunnosta, huolehdin aina lihasten lämmittelystä ja jäähdyttelystä sekä huollan Vinkin terveyttä. Olen ammattitutkinnon suorittanut koirahieroja, joten Vinkin huolto onnistuu kätevästi melkein milloin vain.
”Oliko vielä jotain muuta mitä haluaisit kertoa mun lukijoille ja lähettää heille jotain terveisiä?”
Nauttikaa omasta ainutlaatuisesta koirastanne. Jokainen koira on omanlaisensa persoona, jollaista et toistamiseen tule omistamaan. Mitä paremmin koiran tuntee, sen paremmin sen erityislaatuisuuden huomaa. Ainakin omat koirani ovat omina itsenään minulle äärettömän tärkeitä ja rakkaita. Ensisijaiset tavoitteeni koirieni kanssa ovat molemminpuolinen onnellisuus, arjen sujuvuus ja koiran hyvä terveys vielä kymmenvuotiaana. Minun ja Vinkin onnellisuus lisääntyy treeneissä, minkä ansioista onnellisuustavoitteeseemme on sisältynyt muun muassa useita rotumestaruuksia, useita piirinmestaruuksia, tokon MM-kisat sekä Suomen tokohuipulla pärjääminen. Niiden saavuttaminen on tuntunut hienolta ja olen saanut niistä ihania muistoja.
”Aika viisaita sanoja. Eipä tähän oikein ole lisättävää. Kiitos Veera ja Vinkki ja onnittelut vielä kerran! Kuullaan taas!”
