Urheilukoiran ruokinta

Urheilevalle koiralle ruoka on tärkeä juttu. Siksi mä oonkin pyytänyt, että Heikkisen Emmi, lemmikkien ravitsemusneuvoja, kertoo mun lukijoille vähän lisää urheilukoiran ravitsemuksesta.

”Lempi tässä pitkästä aikaa moi!

Syksy on jo pitkällä, noi ihmiset aina sanoo että aika menee hirveen nopeesti. Mä en oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta mä ainakin meen hirveen nopeesti aina joka paikkaan. Varsinkin, jos kuulen että jostain voisi saada ruokaa, kuten jos vaikka kodinhoitohuoneesta kuuluu lupaavaa rapinaa.

Ruoka on mulle tosi tärkeä juttu, jos joltakulta on jäänyt huomaamatta. Erityisen kova nälkä mulla on silloin jos oon päässyt treenaamaan paljon tai juoksemaan metsässä pitkiä lenkkejä. Silloin mun maha oikein huutaa ruokaa, ja kun istun odottamassa tarjoilua, kuolaan niin että kodinhoitohuoneen lattialle jää semmoiset lammikot. Urheilevalle koiralle ruoka on siis tärkeä juttu, ja siksi mä oonkin pyytänyt että Heikkisen Emmi, lemmikkieläinten ravitsemusneuvoja, kertoo mun lukijoille vähän lisää urheilukoiran ravitsemuksesta. Tässä, olkaa hyvät!”

Urheilukoiran ruokinnassa tärkeintä on tasapainottaa koiran energiansaanti kulutuksen mukaan. Kaikki koiraurheilulajit eivät suinkaan ole kuormitukseltaan samanlaisia. Ruokinta tulee suunnitella aina tarkasti harrastettavan lajin mukaan.

Koiran energiankulutus kulkee käsi kädessä kuljetun matkan kanssa, ei niinkään suorituksen keston tai intensiteetin mukaan. Koiraurheilulajit voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kolmeen eri ryhmään niiden energiankulutuksen mukaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lyhytkestoiset sprinttityyppiset lajit, toiseen ryhmään keskipitkät noin tunnin mittaiset suoritukset ja kolmanteen ryhmään pitkäkestoiset, useita tunteja kestävät suoritukset.

Lyhyt, kovatempoinen suoritus nostaa energiankulutusta noin neljänneksen

Tyypillisiä ensimmäiseen ryhmään kuuluvia koiraurheilulajeja ovat agility ja ratajuoksulajit. Niissä täydellä teholla tehdyn suorituksen kesto on alle minuutin luokkaa. Sprinttityyppisissä lajeissa energiankulutus kasvaa noin 25 % normaaliin päivittäiseen kulutukseen nähden.

Kovatempoisessa anaerobisessa treenissä pääasiallisena energianlähteenä käytetään glukoosia. Glukoosia varastoidaan elimistössä muun muassa lihasten glykogeenivarastoihin. Sprinttilajeissa kannattaa siis panostaa ruokinnan avulla mahdollisimman tehokkaaseen glykogeenivarastojen palauttamiseen suoritusten välissä.

Tunnin mittaisissa suorituksissa koiran energiantarve kasvaa 50 %

Esimerkiksi paimennuksessa, vesipelastuksessa, taakanvedossa ja canicrossissa tehdään keskipitkiä, noin tunnin mittaisia suorituksia. Tällaiset lajit kuuluvat energiankulutukseltaan toiseen ryhmään, ja niissä energiankulutus nousee keskimäärin 50 % normaaliin kulutukseen nähden. Matalammalla sykkeellä aerobisesti treenatessa lihasten pääasiallinen energianlähde on rasva. Rasvan käytön huippu saavutetaan vasta 30 minuutin kuluttua suorituksen alkamisesta.

Suurin energiankulutus on metsästys- ja valjakkokoirilla

Kolmanteen energiankulutusryhmään kuuluvat pitkäkestoiset, useita tunteja kestävät suoritukset, joissa koira työskentelee matalalla teholla pidempään. Näihin lajeihin kuuluvat muun muassa valjakkourheilu ja metsästys. Myös tässä ryhmässä rasvat toimivat pääasiallisena energianlähteenä. Raskaissa suorituksissa energiantarve voi kaksin- tai jopa kolminkertaistua normaaliin kulutukseen nähden.

Myös painonhallinta on tärkeä osa urheilukoiran ruokintaa

Energiankulutuksen lisäksi on hyvä huomioida lajin vaatima kuntoluokka eli lihavuuskunto. Koirat kuntoluokitetaan yleisesti käyttämällä asteikkoa yhdestä yhdeksään tai yhdestä viiteen. Asteikolla yhdestä yhdeksään koiran normaali kuntoluokka on viisi. Urheilukoirilta vaaditaan useimmiten hieman alempaa kuntoluokkaa, sillä ylimääräinen paino lisää kuormitusta suorituksen aikana ja hidastaa palautumista suorituksen jälkeen. Urheilukoirille tavoiteltava kuntoluokka on yleensä neljä tai jotain neljän ja viiden väliltä. Vinttikoirille tavoitellaan vielä alhaisempaa kuntoluokkaa. Kuntoluokasta toiseen siirtyminen tarkoittaa noin 10 % painon laskua tai lisäystä. Urheilukoiralla tulisi olla selkeästi erottuva vyötärö, vatsalinjan tulisi nousta selkeästi ylös ja kylkiluiden tuntua helposti ilman painelua. Sen lisäksi, että ylipaino hidastaa suoritusta ja siitä palautumista se myös rasittaa turhaan niveliä ja altistaa loukkaantumisille.

Urheilukoiran ruokinnassa tärkeintä onkin painonhallinta sekä suorituksen rasittavuuden mukainen energiantarpeen arviointi. Vasta kun nämä perusasiat ovat kunnossa, voidaan alkaa perehtyä muihin urheilukoiran ravitsemuksellisiin erityispiirteisiin.

”Ei muuta kuin seuraavaan kertaan!”