”Lempi tässä moi!
Olitte toivoneet juttua seniorikoirista, joten tässä sitä tulee. Kävin kyselemässä, millaista seniorielämää mun mummin laumassa vietetään. Puuma-mummi on 11-vuotias ja osallistui juuri tokon SM-kisoihinkin, eikä sitä olisi kyllä yhtään niin vanhaksi uskonut. Monta vuotta vanhempi isomummikin porskutti vielä aivan hetki sitten, joten ehkä me vaan ollaan nuorekasta sukua.
Jos ihan tosissaan ollaan, niin kyllä meidän koirien kunnossa pysymiseen taitaa aika paljon osaltaan vaikuttaa myös kaikki se, mitä nuo kaksijalkaiset meidän eteen tekevät liikunnan ja ruokinnan ja muun suhteen. Mä pääsin haastattelemaan aiheesta mummin lauman kaksijalkaista, Timo Rannikkoa. Mielenkiintoista oli, joten jatkakaahan lukemista!”
Minä olen Timo Rannikko. Työkseni teen koirahierontaa sekä toko- ja agilitykoulutuksia. Harrastukset onkin sitten ne ihan samat.
Meidän laumassa on viisi bordercollieta, joista Puuma ja Valo luokitellaan senioreiksi, Roima, Siri ja Yoda ovat vielä nuoriso-osastoa.
Valo on nuorempana harrastanut aktiivisesti tokoa, se on useamman maan tottelevaisuusvalio ja on kisannut MM-kisoissakin. Jäätyään eläkkeelle tokon kisaamisesta, Valo aloitti rally-tokon, ja se on myös rally-tokovalio. Nyt yli 13 vuoden iässä Valo nauttii edelleen lenkkeilystä ja treenaamisesta. Uutena lajina on aloitettu nosework, joka onkin mitä mainioin laji myös senioreille.
Puuma on palveluskoirien jälkikokeen Suomenmestari ja usean maan tottelevaisuusvalio. Puuma on nyt 11-vuotias ja kun tarmoa ja kuntoa edelleen riittää, niin hän osallistui vielä tänä vuonnakin tokon SM-kisoihin. Puuma ei omasta mielestään ole vielä lainkaan vanha, ja sen kanssa tullaan varmasti harrastamaan eri lajeja jossain muodossa jatkossakin. Kilpailullisia tavoitteita ei tokikaan enää ole, mutta nautitaan edelleen yhdessä tekemisestä.
– Mitä koiran fysiikassa konkreettisesti tapahtuu kun sille tulee lisää ikää? Kuinka tämä näkyy käytännössä?
Jossakin vaiheessa koiran lihakset alkavat väistämättä kuihtumaan. Monille tulee myös eri asteista koordinaatiokyvyn heikkoutta, joka näkyy esimerkiksi vähän huterampana takaosana. Silloin koirat myös liukastuvat herkemmin ja vaikkapa portaiden kävely voi vaikeutua. Eri yksilöillä ikääntyminen tapahtuu kovin eri tahtia. Siksi ei kannatakaan liikaa katsoa ikää numeroina, vaan tarkkailla koiraa ja sen vointia.
Monilla koirilla karvan laatu ja sen suojaavuus heikkenee iän myötä. Me käytämmekin senioreilla paljon herkemmin loimea kuin junioreilla. Jos on sateista tai tuulista, niin sadeloimi päälle ja vähänkin kylmemmällä kelillä otetaan toppatakki käyttöön.
– Kuinka ikä pitäisi huomioida koiran treenaamisessa ja liikuttamisessa? Entä viikkorutiineissa ja huollossa?
Meillä senioritkin saavat treenata säännöllisesti, ihan vain koska ne nauttivat siitä niin kovasti. Jos koiran koordinaatiokyky on jo heikentynyt, niin treenatessa täytyy olla tarkkana, ettei tule loukkaantumisia. Kun koira innostuu vähän liikaa vaikka juoksemaan palkan perässä, niin kroppa ei välttämättä enää pysy menossa mukana. Tässä vastuu on meillä ihmisillä, jotta pidämme treenin ja palkkaamisen sellaisena, että se pysyy turvallisena koiralle.
Lenkkeilyä miettiessä täytyy paljon kuulostella koiraa ja katsoa millainen liikunta on sille mielekästä ja mikä on sille hyvästä. Valo kulkee ihan samat lenkit kuin muutkin ja jaksaa vielä mainiosti parin tunnin retket. Valo tykkää erityisesti liikkua metsässä, se nauttii juoksemisesta, kiville kiipeämisistä ja sammaleissa piehtaroinnista. Jollekin toiselle yksilölle taas voi olla mielekkäintä kulkea rauhallisemmin tien vierustaa, jossa se saa haistella kaikki hajut. Monesti vanhemmatkin jaksavat varsin hyvin kohtuullisen pitkiäkin lenkkejä, mutta tahti ei saa olla liian kova. Puolen tunnin reipas hihnakävely voikin olla paljon rankempaa kuin tunnin rauhallinen metsässä käyskentely.
Senioreilla myös palautuminen kestää nuorukaisia kauemmin. Eli jos on innostuttu touhuamaan jaksamisen ylärajoilla, on hyvä viettää seuraava päivä rauhallisemmin ja tehdä vain lyhyempiä rauhallisia kävelyitä.
Viime talvena meidän ilonamme oli myös Rimma, joka vielä melkein 15-vuotiaana nautti rauhallisista tunnin metsälenkeistä. Pidemmät autossa olot, varsinkin viileämmillä keleillä eivät kuitenkaan enää olleet Rimmalle hyväksi. Rimmalle tuntui sopivalta pitää viikossa pari lepopäivää, jolloin se teki vain lyhyen rauhallisen kävelyn. Rytmitimmekin viikkoa niin, että kun nuoremmille oli tiedossa vähän pidemmät treenit hallilla, niin Rimma jäi kotiin ja piti lepopäivän. Kotiin tultuamme Rimma sai sitten oman pienen kävelynsä ja henkilökohtaisen huomionsa.
Meillä seniorikoiria myös hierotaan säännöllisesti. Lihasten huvetessa hieronta on toki erilaista kuin nuorilla, mutta olemme kokeneet omien senioreiden hyötyvän paljon hieronnasta. Jollekin muulle taas saattaa vaikka akupunktio sopia paremmin. Tässäkin siis katsotaan mikä kullekin yksilölle parhaiten toimii.
– Miten koiran ikä pitäisi huomioida ruokinnassa?
Senioreilla ruoan pitää olla laadukasta ja hyvin sulavaa. Meillä ei ole ollut ongelmia lihomisen kanssa, joten Valo ja Puuma saavat syödä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin nuorempana. Aamulla lihaa tai lihamixejä ja illalla laadukasta kuivamuonaa. Lisäravinteina lihan kanssa menee vitamiini- ja kivennäisvalmistetta, esimerkiksi Multibalansia, sekä sinkkiä. Lisäksi annamme glukosamiinia ja omega 3-rasvahappoja, jotta nivelet pysyisivät vetreinä jatkossakin.
– Mitä muuta pidät tärkeänä vanhan koiran elämänlaadun kannalta? Jaa parhaat vinkkisi lukijoille!
Jos koira on tottunut nuorempana treenaamaan ahkerasti jotakin, niin sille olisi hyvä myös vanhempana tarjota aivojumppaa. Nenätyöskentely on varsin mainiota tähän tarkoitukseen. Varsinkin kun meillä on isompi lauma, niin on tärkeää, että seniorikin saa sitä kahdenkeskistä aikaa. Ja tietysti heitä pitää muistaa paijata ja huomioida muutenkin erityisen paljon. Meillä nämä vanhemmat on myös hyvin leikkisiä ja niille on liuta erilaisia pehmoleluja, joiden kanssa kotona puuhastelevat.
Nauttikaa elämästä yhdessä senioreiden kanssa!
”Aika kivalta kuulostaa, että meikäläisillä aktiivinen elämä lenkkeineen ja pikku treeneineen siis jatkuu ihan mummuiksi asti. Niin se kroppa ja mieli pysyy virkeänä, kun saa kohtuudella tehdä niitä juttuja joista eniten tykkää. Eihän meitä ole taidettu makaamaan luoda, kuten ei kai muuten teitä ihmisiäkään, joten tässä sitä nyt taas odotellaan että tuo hihnan toinen pää sulkisi sen läppärinsä ja päästäisiin taas lenkkihommiin kun on niin kiva talvinen sääkin. Palataan taas!”
